Salla Kuuluvainen & Rosemarie Särkkä: Kaupunkiviljelijän opas – Löydä syötävä kaupunki

Salla Kuuluvainen on kirjoittanut loistavan oppaan kaupunkiviljelijöille. Hänen opeillaan ruoan kasvattamiseen ei tarvita edes peltoa, vaan kasvikset voi kasvattaa, vaikka omatekoisissa pusseissa, joita on helppo siirtää eri paikkoihin tarvittaessa. Kaupunkiviljelijän opas – Löydä syötävä kaupunki puutarhakirjan loppuosan nimeä olisin muuttanut, sillä eihän kaupunkia voi syödä, vaan kasveja, kukkia, hedelmiä, marjoja jne. Kirja on kuitenkin perusteellinen opas jokaiselle, joka tarvitsee opastusta kasvinviljelyyn ja jo pitempään kasvienviljelyä harrastaneille kirja antaa tuoreita näkökulmia uudenlaiseen kasvinviljelyajatteluun kaupunkioloissa. Kuvassa kaupunkiviljelijälle sopivia välineitä, josta on hyvä alkaa. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse ostaa, vaan kirja antaa hyvät vinkit vanhojen välineiden käyttöön mm. sanomalehdestä tehtyihin istutusruukkuihin.

Viljely on hauskaa puuhaa ja toivoisin, että aakkoset oman ruoan kasvattamiseen opittaisiin viimeistään koulussa eli ruoan kasvattaminen sisällytettäisiin opetussuunnitelmiin. Joissakin päiväkodeissa ja kouluissa kasvisten kasvattaminen on ihan suunnitelmallista viljelytoimintaa, mutta suurimmasta osasta se puuttuu ja jää pelkästään biologian tuntien tai vaihtoehtoisesti vapaavalintaisen kotitalouden tai sitten terveystiedon tunneille ja on aina opettajan omasta kiinnostuksesta riippuvaista toimintaa.

Kirja on jaettu viiteen osaan: Syötävä kaupunki, Vinkkejä urbaaniin viljelyyn, Viljelyä kaupungissa, Satoa ilman työtä ja Viljelyä yhdessä. Syötävä kaupunki-kappale on Kuuluvaisen kirjoittama johdanto-osa kirjalle ja täynnä sivistyssanoja, jotka olisin suomentanut, jotta lukeminen olisi helpompaa. Johdanto-osa sisälsi seuraavia selitettäviä sanoja mm. urbaani, yhteisöllinen, individualistinen, innovaatio, sissiviljelijä, megatrendi, serotoniini ja ruokaosuuskunta, joten johdanto-osa ei ihan aukene kaikille lukijoille. Kirjan lopussa olisi voinut olla sanakirja kyseisille sanoille, joita löytyi lisää kirjan sivuilta kuten pernakulttuuri ja biodynamiikka. Kirjan lopusta löytyi hyödyllinen Lisätietoa ja inspiraatiota - kappale, ja jos lukijoilla on aikaa he voivat vierailla kyseisillä verkkosivuilla tai hankkia luettavaksi kirjoja, joita kyseisessä kappaleessa mainitaan.

Kirja on täynnä hyödyllisiä kasvatusohjeita, kuten yrttien, kirsikkatomaatin, juureksien, kaalien, lehtivihannesten, papujen ja salaattien kasvatusohjeita, jotka eivät talvehdi. Kirjassa on myös joitakin talvehtivien kasvisten kasvatusohjeita, mutta suurin osa niistä on jätettävä maahan, joten se vaikeuttaa niiden ihmisten kaupunkiviljelyä, joilla ei ole sitä maata, missä säilyttää kasveja talvisaikaan. Kaikki eivät ole yhtä onnellisia maa-alueiden omistajia.

Kirjassa oli myös hyödyllinen mehiläisten kasvatus-osa, joka alkoi sivulta 135. Kasvatusosassa neuvotaan osallistumaan aluksi mehiläistenhoitokursseille, mikä mielestäni on todella hyvä neuvo ja lopussa on vielä verkko-osoite Mehiläistenhoitajien sivustolle. Kirja oli sitä parempi, mitä pitemmälle sitä luki, mutta kaupunkikanat hiukan mietityttävät, jos ei ole sitä omaa pihaa. Niitä voi pitää terveydensuojeluviranomaisten luvalla ja kanapitäjän pitää rekisteröityä kunnan tai kaupungin maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Kirjassa neuvottiin hankkimaan lomakkeet Eviran sivuilta ja tutustumaan kanoja koskevaan eläinsuojeluasetukseen, joten ihan helpolla kaupunkilaisesta ei tule kanojen kasvattajaa saatikka munien myyjää, sillä niistä pitää ottaa kerran vuodessa salmonellanäyte. Kuinka me nyt eksyimme mehiläisten ja kanojen kasvatukseen kaupunkiviljelijän oppaassa?

Huolimatta kirjan harhailusta viljelypuuhista mehiläisten ja kanojen kasvatukseen (joka minusta oli kyllä aika mielenkiintoista), kirja on erittäin mainio opas kaupunkilaisille, jotka haluavat kasvattaa ruokansa itse ja haluavat lisätietoa asiaan. Mielestäni mainio ohje kasvimaan perustamiseksi oli Lasagne-penkki eli pikakasvimaa, jossa alimmaksi osaksi maanpinnalle laitettiin pahvi ja sen päälle sanomalehtiä ja ne kasteltiin läpimäräksi. Tämän jälkeen penkkiin laitettiin multaa, hevosenlantaa tai kompostia. Penkki kerrostetaan eri materiaaleilla eli vihreää saadaan ruohosilpusta ja lehdistä ja ruskeaa saadaan mullasta tai valmiista kompostista. Lasagne-penkin ollessa noin 30cm, se peitetään vielä mullalla ja sitten istutus- tai kylvöpuuhiin. Kirja kertoi mitä tehdään ennen kylvöä ja miten sitä hoidetaan.

Kaiken kaikkiaan Kaupunkiviljelijän opas erittäin opastavien kuvien kera on hyödyllinen, tarkka, mielenkiintoinen, opettavainen ja tavallaan hauska kirja kaikille kaupunkiviljelijöille, jotka tarvitsevat opastusta tai uusia ideoita kasvatuspuuhiinsa. *****

Salla Kuuluvainen, Kaupunkiviljelijän opas - Löydä syötävä kaupunki

Kuvitus: Rosemarie Särkkä ja Salla Kuuluvainen

WSOY 2013

 s. 204

ps. kuvat ovat omia. Suosittelen myös Onnellisen puutarhurin vuosi ja Tuoksuva puutarha ja parveke -kirjoja