Hans-Joachim Lang: Parakki 10 - Naiset Auschwitzin koe-eläiminä

Saksalainen Hans-Joachim Lang ei ole unohtanut holokaustia, vaan tuo uudessa tietokirjassaan esille uusia näkökulmia vuosina 1943–1945 tehdyistä julmuuksista, jotka kohdistuivat synnytysikäisiin naisiin Auschwitzin vankileirillä. Parakki 10 on kertomus siitä mitä tuossa parakissa tapahtui näille naisille. Kirjassa henkilöt ja tapahtumat on kerrottu tietopohjalta haastattelemalla naisia, jotka selvisivät hengissä holokaustista ja joutuivat osallistumaan Parakki 10 ihmiskokeisiin. Kirjassa kerrotaan myös mitä kokeita lääkärit tekivät ja mitä he kertoivat oikeudenkäynneissä tehneensä. Kirjan kuvituksena on kuvia Auschwitzista ja kyseisestä parakista.

Parakkiin joutuvat naiset seulottiin jo valmiiksi junien tuodessa vankeja Auschwitziin. Lääkärit halusivat potilaikseen nuoria, sieviä ja synnytysikäisiä naisia. Naisille tehtiin kivuliaita sterilisaatioita ruiskeilla tai röntgensäteillä ja heidän synnytyselimiään poistettiin useammassa leikkauksessa. Voi vain kuvitella miten kivuliasta se on ollut tuohon aikaan ilman nukutuksia ja kipulääkkeitä, jopa samoilla välineillä ilman puhdistuksia. Seuraukset olivat julmia, sillä yksikään näistä naisista ei selvinnyt ilman kuumeita ja jälkitauteja. Jos kuume ei noussut niin ruiskeet tai röntgensäteet annettiin uudestaan. Röntgensäteet olivat tuohon aikaan niin voimakkaita, että ne polttivat ihon palovammoille. Sterilisaation tai leikkauksen jälkeen, huolimatta kuumeesta, naiset joutuivat pakkotyöhön kolmen päivän jälkeen. Jos kieltäytyi toimenpiteistä, ammuttiin tai vietiin kaasukammioon.

Sterilisaatiot ja leikkaukset eivät olleet ainoita ihmiskokeita, vaan lääkärit tekivät myös kokeita tutkimalla naisten veriryhmiä ja ottamalla verta sotilaille kolme kertaa viikossa ja noin kymmenen kertaa naisesta. Sen jälkeen oli ihme, jos selvisi hengissä. Lääkärit kokeilivat myös miten eri veriryhmät reagoivat keskenään pistämällä eri veriryhmän verta näihin naisiin. Kirjaa lukiessa tuntui, että mikä pahuus näiden lääkärien mielen oli vallannut? Miten lääkäri voi toimia vastoin eettisiä periaatteita vastaan ja tehdä näitä ihmiskokeita näille naisille vastoin heidän lupaa? Myös vankeina olevia lääkäreitä pakotettiin tekemään näitä ihmiskokeita, mutta osa ei suostunut ja silti selvisi hengissä Auschwitzista. Yleensä nämä kokeita tekevät vankilääkärit tapettiin, ettei heidän tietojaan voitu käyttää oikeudenkäynneissä. Eräs toimenpiteitä tehnyt henkilö oli parturi, joten voi vain kuvitella, miten kivuliaita hänen toimenpiteensä olivat näille naisille.

Eräs toimenpide osalle vangeista oli kohdunkaulan syövän tutkimus, jossa kohdunkaulasta poistettiin osa. Toisilta poistettiin kohtu tai mitä milloinkin lääkäreiden tutkimuksen kohteena oli. Professori Hirt oli saanut päähänsä kerätä kokoelman juutalaisten luurankoja, jota varten kerättiin hyväkuntoisia naisia ja miehiä, joita tutkittiin ja tarkasteltiin alastomina ennen valintaa. 86 valittua vankia kuljetettiin Natzweileriin, jossa heidät tapettiin kaasukammiossa. Kaasukammiosta heidät vietiin yliopiston anatomian laitoksen kellariin. Hirtin apulainen jäljensi vankien käsivarsiin tatuoidut numerot ylös, jonka ansiosta holokaustin jälkeen tiedettiin kuolleiden vankien nimet, jotka olivat laitoksella.

Auschwitz oli todellinen paikka ja siellä tehtiin julmuuksia ihmisiä kohtaan. Naiset, jotka selvisivät Parakki 10 hengissä, eivät saaneet sterilisaatioiden vuoksi lapsia, kun vapaus vihdoin koitti. Näistä tutkimuksista aiheutui myös muita vaikeita sairauksia. Kirjassa on kuvattu natsien tekemiä ihmiskokeita esimerkkien avulla ja erityisesti uhrien näkökulmasta katsottuna. Holokaustin tunnetuin lääkäri, joka toimi ihmisyyttä vastaan, oli Josef Mengele. Tosiasia on kuitenkin, että joka toinen saksalainen lääkäri kuului kansallissosialisteihin ja hyväksyi siten heidän toiminnan sodan aikana. Parakki 10 kertoo muutaman tässä parakissa toimineen lääkärin ihmiskokeista. Tieto luo lisää tuskaa. Mielestäni nämä ovat kuitenkin asioita, joilta meidän kenenkään ei pitäisi ummistaa silmiämme.

Flora Jacobsson muistelee saaneensa 60-80 pistosta selkäänsä. Niiden seurauksena muodostui paiseita, jotka kuitenkin katosivat. ”Rokotusten jälkeen meidät vietiin hammaslääkärin tarkastukseen”, Jacobssen kertoo. Münch oletti märkivien hammasjuurten ja reuman olevan yhteydessä toisiinsa. ”Sain tilaisuuden suorittaa kokeita, joihin voi tavallisesti käyttää vain kaniineja”, hän sanoo yllä mainitussa lehtihaastattelussa. ”Se oli tärkeää tieteellistä tutkimustyötä”, Münch toteaa suurella vakaumuksella. Tämän varjolla hän kiskoi vangeilta hampaita. Yksi hänen uhreistaan oli Lucia Heidemann, jolta vedettiin ”kahdeksan hammasta ilman puudutusta. Kaikki yhteen menoon.” Eräs puolalainen lääkäri piteli hänestä niin lujasti kiinni, että hänelle tuli mustelmia.

Hans-Joachim Lang, Parakki 10
suom. Maikki Soro

Minerva 2012

Die Frauen von Block 10 – Medizinische Versuche in Auschwitz, 2011

s. 225

Kirjan lopussa on 34 sivun lähdeviitteistö