Pasi Luhtaniemi: Sokea piste

Pasi Luhtaniemi on kirjoittanut hyytävän esikoisromaaninsa verkkoviestintäalaan liittyvistä kuvioista. Sokea piste on mediamaailmaan sijoittuva psykologinen trilleri ihmismielen hajoamisesta ja sen seurauksista. Kirja on uusinta uutta kirjallisuuden saralla, enkä tiedä miksi sitä kutsutaan kirjallisuuspiireissä. En ole aiemmin kohdannut kyseiseen lajiin, viestintä/verkko/media, kuuluvaa dekkaria, johon kuuluvat läheisesti ohjelmointi, graafinen suunnittelu, hakkerointi, maailmanlaajuinen yhteistyö yli maanrajojen ja aikarajojen, tietojärjestelmät jne. Luhtaniemelle aiheesta kirjoittaminen on helppoa, koska hän on työskennellyt verkkotuottajana ja viestintäsuunnittelijana.

Kirjan prologissa vaimo löysi miehensä pihalta kuolleena. Voisi kuvitella, että mies oli pudonnut vahingossa rintamamiestalon parvekkeelta, koska kaide oli aivan liian matala. Jostakin syystä poliisit kiinnostuvat kuolemasta ja pidättävät murhasta epäiltynä murhatun läheisen työkaverin, sillä poliisit olettavat, että työkaveri on henkilö, joka hyötyisi kuolemasta eniten. Epäilty oli myös esittänyt poliiseille heidän omistavan kyseisen ohjelmointiyrityksen osakkeet puoleksi ja Heiska, joka oli kuollut, oli kieltäytynyt uusimmasta ohjelmointi-ideasta omista syistään, josta firma kärsi.

Tutkimusten edetessä murhatun Samuel Heiskan työkaveri oli päästettävä pois tutkintavankeudesta, koska rikoskomisario Eero Vuorinen ja KRP:n verkkorikosyksikön tutkija Timo Kahlo eivät löytäneet riittävästi todisteita Erik Aholan pidätyksen jatkamiselle. Pari muutakin epäiltyä löytyi, mutta poliisit pitivät Aholaa vahvimpana epäiltynä.

Kirjan juonikuvioissa seikkaillaan välillä nettifoorumin chatti - palstoilla, jossa ääripoliittinen ryhmittymä toimii ja jota myös poliisi seuraa ahkerasti. Viestintäviraston suljettua kyseisen foorumin, se löytää nopeasti muita kanavia omien tarkoitusperiensä levittämiseen, lähinnä natsi-ideologiaan liittyvän ääriaineiston levittämisen ja verkottumisen samanmielisten kanssa.

Kirja oli mielenkiintoinen tuttavuus ja toi mieleeni heti kaikenlaisia uhkakuvia verkkoliittymien haavoittuvuudesta hakkeroinnin vuoksi. Juuri tällä viikolla saimme kuulla uutisista maailmanlaajuisen tietoliikennemurron raha-automaatteihin, joista ryöstettiin muutamassa minuutissa kymmeniä miljoonia euroja. Atk on hyvä palvelija, mutta sen käyttö houkuttelee rikollisuutta, jota Sokeassa pisteessä tuotiin hyvin esille. Kirjan loppu on erikoinen ja kuvaa hyvin psykologisen trillerin loppua mielen hajoamisesta. ***

Kone oli auki koko päivän, ja Erik palasi naputtelemaan sitä yhä uudestaan ja uudestaan, mutta vain lyhyiksi levottomiksi tuokioiksi, joista jokaisen hän jätti tyytymättömänä kesken. Pariin otteeseen Erik tarttui johonkin kirjahyllyssä tai pöydällä löytämäänsä kirjaan tuskastuakseen kohta niihinkin: ”Hitto mitä paskaa. Eikö meillä ole mitään kelvollista luettavaa?”

Pasi Luhtaniemi, Sokea piste

Atena 2013

s. 288