Ann Cleeves: Kuolonkukkia

Kuolonkukkia on englantilaisen kirjailijan Ann Cleevesin kolmas dekkari Vera – sarjasta. Sarjan päähenkilö on komisario Vera Stanhope, lihavuuteen taipuva ja juopotteleva poliisi (jälleen yksi juopotteleva poliisi), joka ratkoo kiperiä murhia yhdessä nuoren ja komean etsivän Joe Ashworthin kanssa. Vera on yksinelävä, perheetön ja poliisintyöhön sitoutunut tiukka päällikkö alaisilleen. Joen nuori vaimo odottaa perheen toista lasta syntyväksi hetkellä millä hyvänsä. Työparina he ovat mitä mainioin yhdistelmä: keski-ikäinen nainen ja nuori mies, mutta ajatukset kulkevat yhtä lailla ja tulosta syntyy, vaikka Vera haluaa tehdä mahdollisimman paljon ihan itse.

Tarina käynnistyi, kun yksinhuoltajaäiti palasi tyttöjen illasta humalaisena kotiin ja löysi nuoren poikansa kylpyammeesta veden alta kuolleena. Kummallisinta oli, että vesi oli siroteltu täyteen kukkia. Naapurihuoneessa nukkunut pikkusisko ei tiennyt veljensä kuolemasta mitään. Poika todettiin tapetuksi ennen veteen asettelua. Pian vastaava tapaus löytyi meren ääreltä ja tällä kertaa kukkien ympäröimänä oli nuori, kaunis nainen. Nainen oli opetusharjoittelussa läheisessä koulussa. Naisen löysi hänen oppilaansa, pieni James. Veralla ja hänen alaisillaan oli kädet täynnä töitä löytää yhdistävät palaset näiden kahden murhan välillä. Miksi murhaaja asetteli uhrit tarkoin harkitusti tiettyihin asentoihin?

Pian alkoi löytyä muitakin yhdistäviä tekijöitä ja ensimmäisenä tapetun pojan pikkusisko katosi koulumatkalla. Vera ja poliisiryhmä nostivat tutkimusvauhdin sataseen ja tulosta alkoi syntyä. Ihmisryhmä, josta murhaajaa etsittiin, oli pieni, joten kuka murhaaja oli? Ja miksi hän teki murhat? Vera löysi motiivivaihtoehdoiksi vanhan hukkumiskuoleman, salarakkaan, pettämisen, novellit, joiden mukaan murhat oli tehty jne. Piiri pieneni ja ehdokkaat putosivat loppua kohden yksi toisensa jälkeen pois. Ehtiikö Vera ja Joe pelastamaan pikkusiskon ajoissa? Aika kului nopeasti ja työpäivät venyivät pitkälle yöhön.

Vera palasi tarinan pariin. Siinä kuvailtiin puutarhaa, jossa siepattua nuorta naista pidettiin. Paikka oli kuin kukkaan puhjennut Eeden mehevine lehtineen, valtavine kukintoineen ja ylikypsine hedelmineen. Verasta teksti oli ahdistava.

Vera Stanhope – sarjasta on tehty tv-sarja, jonka olen nähnyt telkkarissa. Pidin heti tv:n sympaattisen oloisesta Verasta, mutta kirjassa hän on paljon tiukemman oloinen täti ja luultavasti vielä suurempikokoinen ja isoäänisempi. Kumpikaan naishahmo ei ollut pettymys, kirja on oikein viihdyttävä dekkari ja tv-sarja oli tosi mukava. Miinusta annoin siitä, että keksin Kuolonkukkien murhaajan tosi helposti.

Ann Cleeves, Kuolonkukkia ***

suom. Annukka Kolehmainen

Karisto 2012

Hidden Depths 2007

s. 347