Per Ole Persson: Jaco

Ruotsalaisen kirjailijan Per Ole Perssonin esikoiskirja Jaco vie lukijan Itä-Timoriin ja Guatemalaan, jossa Persson on itse työskennellyt YK:n kehitysaputehtävissä. Paikalliset ihmiset, kulttuuri, poliittinen tilanne ja luonto ovat siis kirjailijalle tuttuja, joka näkyi hänen taitavasta kerronnasta. Varsinkin luonto- ja sotakuvaukset, sekä ihmisten toiminta köyhissä olosuhteissa, tuli erittäin hyvin esille Jacossa. Kirjan nimi tulee saaren nimestä, jonne päähenkilö pakeni paikallisen avioparin mukana, kun Timoria uhkasi sota.

Kirjan kerrontatyyli on mielestäni yhtä ankaran tiivistettyä kuin Jens Lapiduksen kirjat mm. Ainakin äiti yritti –novellikirja. Lapidus kirjoittaa Tukholmaan sijoittuvia rikostarinoita, joten paikallisesti kirjat eroavat toisistaan, koska Perssonin kirjan miespuolinen päähenkilö seikkailee toisella puolella maapalloa. Persson ei myöskään ilmoita päähenkilön nimeä, ikää eikä ammattia. 

 

Kirjan päähenkilö työskenteli Guatemalassa Human Development Indexissä tekemällä tilastoja ihmisten elinajasta. Eräänä päivänä hänelle sattui jotakin matkalla työpaikalle, jonka vuoksi hän otti viikon virkavapaata ja päätti käydä Ruotsissa, jossa ei ollut käynyt moneen vuoteen. Lentokentällä iski ahdistus ja hän päättikin matkustaa Timoriin.

Jacon päähenkilö oli yksinäinen, mutta sai helposti seuraa Timorissa. Yksin kulkeva valkoinen mies herätti uteliaisuutta sekä miehistä että naisista. Päähenkilö vaihtoi paikkakuntaa nopeaan tahtiin ja tapahtumat sijoittuivat lyhyelle ajalle. Pian tutustuttuaan paikalliseen aviopariin, sota syttyi ja paikalliset asukkaat piiloutuivat vuorille. Pariskunta päätti paeta kirjan päähenkilön kanssa saarelle, nimeltään Jaco. Jaco oli villi saari, jota ympäröi koralliriutta. Saarta valvoi myös krokotiili, jonka silmä on valittu Jacon kansikuvaksi. Kirjan kansikuva on pelottava ja kirjan tunnelma kävi koko ajan pelottavammaksi. Päähenkilö joutui lopulta taistelemaan hengestään.

Liikettä vedenpinnassa aivan veneen vieressä. Pää tulee pintaan ensimmäisenä. Keltaiset, ilmeettömät matelijansilmät. Leveä vihreänruskea selkä seuraa perässä. Lohikäärmeennystyrät leikkaavat vedenpinnan. Pyrstö sivaltaa pehmeästi. Valtava krokotiili. Se liukuu hitaasti eteenpäin. Täydellisen itsestään selvänä.

Kirja oli kauhukirja hyytävimmästä päästä. Jacon sivuilla lukija joutuu pidättelemään hengitystä, jännittämään, pelkäämään ja kirjan lopussa huokaisemaan sitä, miten mielikuvitusrikas, hurja ja väkivaltainen Jacon tarina on.

Per Ole Persson, Jaco ****

suom. Sanna Manninen

WSOY 2013

Ruotsinkielinen alkuteos Jaco 2012

s. 147 

Esikoisteos

Jännituskirja

Itä-Timor

Guatemala