Per Ole Persson: Jaco

Ruotsalaisen kirjailijan Per Ole Perssonin esikoiskirja Jaco vie lukijan Itä-Timoriin ja Guatemalaan, jossa Persson on itse työskennellyt YK:n kehitysaputehtävissä. Paikalliset ihmiset, kulttuuri, poliittinen tilanne ja luonto ovat siis kirjailijalle tuttuja, joka näkyy hänen taitavasta kerronnasta. Varsinkin luonto- ja sotakuvaukset sekä ihmisten toiminta köyhissä olosuhteissa tulee erittäin hyvin esille Jacossa. Kirjan nimi tulee saaren nimestä, jonne päähenkilö pakeni paikallisen avioparin mukana, kun Timoria uhkasi sota.

Kirjan kerrontatyyli on mielestäni yhtä ankaran tiivistettyä kuin Jens Lapiduksen kirjat mm. Ainakin äiti yritti –novellikirja. Lapidus kirjoittaa Tukholmaan sijoittuvia rikostarinoita, joten paikallisesti kirjat eroavat toisistaan, koska Perssonin kirjan miespuolinen päähenkilö seikkailee toisella puolella maapalloa. Persson ei myöskään ilmoita päähenkilön nimeä, ikää eikä ammattia. Kirjan päähenkilö työskenteli Guatemalassa Human Development Indexissä tekemällä tilastoja ihmisten elinajasta. Eräänä päivänä hänelle sattui jotakin matkalla työpaikalle, jonka vuoksi hän otti viikon virkavapaata ja päätti käydä Ruotsissa, jossa ei ollut käynyt moneen vuoteen. Lentokentällä iski ahdistus ja hän päättikin matkustaa Timoriin.

Jacon päähenkilö on yksinäinen, mutta saa helposti seuraa Timorissa. Yksin kulkeva valkoinen mies herättää uteliaisuutta sekä miehissä että naisissa. Päähenkilö vaihtaa paikkakuntaa nopeaan tahtiin ja tapahtumat sijoittuvat lyhyelle ajalle. Pian tutustuttuaan paikalliseen aviopariin, sota syttyy ja paikalliset asukkaat piiloutuvat vuorille. Pariskunta päättää paeta Jacolle kirjan päähenkilön kanssa. Jaco on villi saari, jota ympäröi koralliriutta. Saarta valvovat myös krokotiilit, jonka silmä on valittu Jacon kansikuvaksi. Kirjan kansikuva on pelottava ja kirjan tunnelma kävi koko ajan pelottavammaksi. Päähenkilö joutui lopulta taistelemaan hengestään.

Liikettä vedenpinnassa aivan veneen vieressä. Pää tulee pintaan ensimmäisenä. Keltaiset, ilmeettömät matelijansilmät. Leveä vihreänruskea selkä seuraa perässä. Lohikäärmeennystyrät leikkaavat vedenpinnan. Pyrstö sivaltaa pehmeästi. Valtava krokotiili. Se liukuu hitaasti eteenpäin. Täydellisen itsestään selvänä.

Kirja on kauhukirja hyytävimmästä päästä. Jacon sivuilla lukija joutuu pidättelemään hengitystä, jännittämään, pelkäämään ja kirjan lopussa huokaisemaan sitä, miten mielikuvitusrikas, hurja ja väkivaltainen Jacon tarina on.

Per Ole Persson, Jaco ****

suom. Sanna Manninen

WSOY 2013

Ruotsinkielinen alkuteos Jaco 2012

s. 147