Norjalaisen Jo Nesbøn kymmenes Harry Hole-dekkari Poliisi piti minut jännityksessä alusta loppuun asti. Edellinen
kirja Aave loppui siihen, että Harrya
ammuttiin lähietäisyydellä kolme kertaa ja uusi kirja jatkoi siitä. Lukija
vietti alussa aikaa sairaalan kellariosastolla, jossa nimetön potilas yritti
selvitä hengissä. Poliisi tarkkaili potilasta 24 tuntia vuorokaudessa, jotta
kukaan ei päässyt häneen käsiksi. Mutta murhaaja oli ovela ja potilas kuoli.
Oliko se sittenkin Harry, joka kuoli?
Tällä välin joku sekopää oli alkanut listiä poliiseja entisillä
murhapaikoilla. Murhat eivät ole selvinneet ja murhaajat liikkuivat vapaina
tavallisten ihmisten parissa. Joku suuttui todella pahasti poliisien
tutkimustavoista. Epäiltynä oli vahvasti vankilasta paennut väkivaltainen raiskaaja,
sillä hän pakeni vankilasta tappamalla vankitoverin. Riittääkö raiskaajan äly
yhä mielettömämmiksi käyvien poliisimurhien suunnitteluissa ja mikä hänen
motiivinsa on?
Poliisilaitoksella kuohui ja ohjia piti yllä nuori Mikael
Bellman, joka pääsi päällikön virkaan oveluudella ja hyödyntämällä sekä
rikollisten että kaupungin poliitikkojen hyvä veli – järjestelmää. Lisäksi
Bellmannilla on Truls Berntsen, joka tekee kaiken likaisen työn Bellmanin
puolesta, koska rakastaa sekä Mikaelia että hänen vaimoaan Ullaa. Koska Truls
on suuttunut Mikaelille, hän järjestelee kaikenlaista ilkityötä myös hänelle, mm.
Mikaelin uuden talon terassin sisältä nousee oksettava haju. Truls houkutteli
myös Ullan hotelliin silloin, kun hänen miehensä ja sosiaalijohtaja olivat
siellä keskiviikkopalaverissa, jonka tarkoitus selvisi Ullalle heti, kun hän
näki miehensä märät hiukset.
Koska kirja on kymmenes Harry Hole - dekkari, Harry oli kuin
olikin elossa ja hän toimi poliisikorkeakoulussa opettajana. Tutkimusryhmä
yritti houkutella Harrya tutkimukseen mukaan, mutta Harry ei suostunut. Hän
halusi nauttia rauhallisesta elämästä kaukana Oslon rikollispiireistä, mutta
rikolliset eivät jätä Harrya rauhaan.
Harryn ansiosta tutkijaryhmän epäilys siirtyi nopeasti
raiskaajasta poliisiin, sillä poliisien tappajalla oli liikaa tietoa, jotta se
voisi olla joku ulkopuolinen. Tutkijat siirtyivät seuraamaan Truls Berntseniä,
sillä hänellä oli vahva motiivi poliisimurhiin, koska hänet oli pidätetty
virantoimituksesta. Eräs vahva tutkimuslinja liittyi myös poliisikorkeakouluun
ja siellä opiskelevaan poliisikokelaaseen. Harry toi jälleen uudet näkökulmat
tutkimuslinjoihin. Kirjan lopussa Harrylle tapahtui myös henkeäsalpaavia hetkiä
sarjamurhaajan seurassa. Lisäksi kirjailija toi kirjan lopussa esille piilossa pysytelleen
raiskaajan, jota ilmeisesti etsitään kiivaasti seuraavassa Harry Hole –
dekkarissa. Tällä kertaa annan miinuksia kirjan rönsyilystä, joka teki kirjasta
yli 500-sivuisen järkäleen, mutta plussaa siitä, että sarjamurhaajan
henkilöllisyys pysyi salaisena tosi pitkälle.
Ne häät. Hän ajatteli,
että olisi sittenkin halunnut mennä sinne. Hän ei ollut ikinä nähnyt kenenkään
menevän naimisiin, ei oikeasti. Hän mietti, menisikö hän itse koskaan
naimisiin. Hän yritti kuvitella tilannetta mielessään, miten hän seisoisi
kirkon edessä hymyilevänä ja väistelisi riisisadetta, valkoisessa mekossa, että
hänellä olisi oma talo ja kiva työ. Joku poika, jonka kanssa hän saisi lapsia.
Hän yritti kuvitella miltä poika voisi näyttää.
Ovi kolahti, vessaan
tuli joku.
Jo Nesbø, Poliisi ****
suom. Outi Menna
Johnny Kniga 2013
Politi 2013
s. 517
No siis, miehän olen vähän lääpälläni Harryyn ;) Olen yrittänyt tätä, mutta jumissa n. 200 sivun paikkeilla. Hyvä tarina, jotenkin vain hitaus nyt häiritsee ja toisaalta myös kyllääntyminen genreen. Ehdottomasti tämä on kuitenkin loppuun luettava, oikeana aikana.
VastaaPoistaKuule Annika, mikähän siinä on, että naiset rakastuvat aina renttuihin...Harry on litkinyt Jim Beamia, tapellut ja tappanut, ollut väkivaltaisimmasta päästä ja rakastanut vain sitä Rakelia...
PoistaHyvä kirja, taas vain sitä ylimääräistä rönsyilyä ;)
Hah, no nimenomaan, mikähän siinä on... ;)
PoistaKirjailija on osannut luoda jotain todella kiehtovaa, kun kirjat myyvät tosi hyvin ja uskollinen lukijajoukko jatkaa kirjojen lukemista. Mikähän se kiehtovuus näissä kirjoissa on?
PoistaEdellisessä kirjassa Harry korjaili itse rikollisen tekemää haavaa kaulallaan, ilmastointiteipillä ja nytkin hän jatkoi matkaa rikollisen jäljillä huolimatta ylimääräisestä tavarasta ihollaan...jotenkin tuntuu, että sitä miestä ei pysäytä mikään.