Juho Nieminen: Saattaa sisältää pähkinää

Sain Juho Niemiseltä arvostelukappaleen runokirjasta Saattaa sisältää pähkinää (2013). Sisälläni asuskeleva pikkuinen runotyttö vallan villiintyi näiden runojen seurassa. Olen maistellut kirjan runoja nyt reilun kuukauden ajan, sillä kirjan nimi laittoi aivosoluni ajattelemaan aluksi syömistä, mutta pähkinä on myös vertauskuva arvoituksille, joten runojen lukeminen muuttui runo runolta arvoitukselliseksi pohdinnaksi runojen ajatusmaailmasta ja siitä mitä runoilija haluaa minun ja muiden lukijoiden ymmärtävän sanomallaan. Niemisen edellisen runokokoelman nimi oli Muovikukkia – väliaikaista nykyrunoutta, josta Etelä-Saimaan Jussi Kaskinen kirjoitti, että se on piristävä poikkeus nykyrunoudessa. Saattaa sisältää pähkinää on mielestäni jatkanut Muovikukkien runojen linjaa erikoisuudellaan ja valtavirrasta poikkeavuudellaan. Runoissa on myös runsaasti huumoria, jonka löytää joko heti tai sitten vasta seuraavalla lukukerralla, joten runot pistävät aivosolut rullaamaan joka kerta eri tavalla riippuen omasta mielentilasta.

Havaintoja maanantailta (tositarina)

Ensimmäinen havainto:

Metsä on sadepisaroiden pajatso

Toinen havainto:

Punaiset kärpässienet

näyttävät syötävän hyviltä.

Kolmas havainto:

Koiran hampaissa roikkuu kieli

tai kinkkusiivu.

Havaintoja maanantailta on hyvä esimerkki runosta, jonka kaikki lauseet käsittelevät eri asioita, mutta ne on liitetty yhteen laskemalla ne havainnoiksi, kolme erilaista havaintoa, jolloin lauseista tulee runo, joka lisäksi saa koomisen ilmeensä koirahavainnosta.

Heräämisenpöpperö

Minulla on tapana keksiä runoja unissani. Harmi että

herätessäni harvoin muistan miten ne menivät.

Yhtenä yönä olin ovelampi enkä jäänyt odottamaan heräämistä.

Uneksin kynän ja paperia ja kirjoitin runot talteen.

Kuitenkin heti seuraavassa käänteessä

hukkasin muistiinpanoni.

Jonkinlainen nopea lintu lehahti ikkunasta ja nappasi tekstit kynsiinsä.

Sain opetuksen, ettei uneksinnan jumalia tule uhmata.

Onnekseni heti seuraavan yön unessa muistiinpanoni

taas löytyivät (ihmeellisien tapahtumien kautta).

Luin läpi aiemmissa unissa kirjoittamani runot,

ja ne olivat juuri niin loistavia kuin olin muistanut.

Heräämisenpöpperö on pieni lyhyt proosateksti, joka on puettu runomuotoon lauseiden jakamisella. Runolla on hauska nimi ja voin kuvitella runoilijan aamun, joka alkaa hankalasti. Näen itse paljon unia ja unet jatkuvat toisinaan pitäen vuosiakin väliä. Runoilija on kertonut unestaan, joka samalla on toive siitä, että runot olivat loistavia ja huomaahan lukija, että myös tämä runo on loistava. Tämän runon loisto on keskikohdan nopeassa linnussa, joka antoi runoilijalle opetuksen. Opetus on kenties se, että kynä ja paperi on aina oltava mukana, sillä se loistavin runo tai lause tulee aivan yllättäen.

Runoteoksen on kuvittanut Paula Pauliina ja Karoliina Mäkelä. Kuvitus on hieman sekavaa, koska kuvat ovat todella erilaisia ja toisistaan poikkeavia. Paula Pauliina on selkeästi merkinnyt nimensä kuviinsa, joista osa on todella huippuhyviä, kuten sivun 21 linja-auto ja sivun 101 huuhkaja. Paula Pauliinan kuvissa on jokin yhteinen tatsi runojen kanssa, en tiedä kumpi on syntynyt ensin kuva vai runo, mutta ne sulautuvat toisiinsa ja korostavat toinen toisensa hyviä puolia. Kirjassa vierailee myös runoilija Keijo Kuuttio.

Kirjan takakannen teksti oli niin hauska, että haluan tuoda esille siitä lyhyen pätkän:

Saattaa sisältää pähkinää on vaikea toinen kirja, vaikka varsinaisesti kyse on jo Juho Niemisen viidennestä kokoelmasta runoja. Ensimmäinen oli omakustanne ja neljännes ilmestyy vasta tämän jälkeen. Kolmas oli Muovin kukkia, kakkonen kuoli ja haudattiin. Niin se käy.

Siinäpä lukijoille pähkinää purtavaksi, montako kirjaa Juho Nieminen on loppujen lopuksi julkaissut. Tiedän vain sen, että kirjan seurassa hymy oli herkässä. Kiitos Juho, kun lähetit pähkinöitä purtavakseni. Voi olla, että heittelen blogissani pähkinöitäsi jälleen jonkin ajan kuluttua.

Juho Nieminen, Saattaa sisältää pähkinää

Helsinki Poetry Connection 2013

Kuvitus: Paula Pauliina ja Karoliina Mäkelä

Kansikuva: Sanni Seppä

s. 105 + bonusmateriaalia + liitteet