Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja

Huumorin kukka se on maailman kaunehin kukka. En muista tarkalleen, kuka kyseisen lauseen on sanonut, mutta veikkaisin Loiria laulussaan saisko luvan, jossa hän tanssitti lihavahkoa naista. Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirja on huumorikirja, josta tulee ainoastaan hyvälle tuulelle, joten varokaa tosikot, teitä voi alkaa naurattamaan kirjaa lukiessa. Orvokki Leukaluu on hyvin arvonsa tunteva rouvashenkilö, jonka mies asuu talon vintillä, koska he molemmat ovat itsenäisiä ihmisiä. Orvokki löysi puolisonsa Robert Sinimailaan siivotessaan yleisiä wc-tiloja. Orvokki Leukaluu on toiminut uraohjaajana, johon hän sai käytännönopetuksen opiskellessaan elämän koulussa ohjaajansa Pirren avustuksella. Pirre oli hänen lastenhoitajansa, jonka Orvokki oli valinnut 8-vuotiaana, kun vanhemmilla ei ollut hänelle aikaa. Huumori on Miina Supisen kirjan Orvokki Leukaluun urakirjan kantava voima. Kirjassa Orvokki antaa uraohjeita ihmisille, jotka ovat niitä häneltä pyytäneet.

Moikkendaal. Olen toisaalta ahkera ja jaksan ja haluan paiskia kunnolla töitä. Mutta joskus laiskottaa niin maan perusteellisesti! Mikä ammatti meikkikselle oikein sopisi? Mallinhommia on joku joskus suositellut. Tässä on kuvani. Mitä olet mieltä? Kimmo, Janakkala

Kimmo, pitelen kuvaasi, parasta aikaa käsissäni. Huh. Voi pojat. Tämä kuva auttaa soveltuvan ammattialan valinnassa aivan ratkaisevasti. Janakkalan Kimmo, olet karvainen, punanenäinen ja ylipainoinen. Yksi sana: joulupukki.

Toki Orvokki antaa ihmisille tarkemmat ja pidemmät uraohjeet, joten Janakkalan Kimmokin sai todella syvälliset neuvot joulupukin toimesta mm. miten joulua viettävän perheen luona edetään. Tietysti Orvokki varoittelee hieman naukkujen suhteen, sillä humalassa tulee tehtyä helposti virheitä. Lisäksi Orvokki kehotti Janakkalan Kimmoa tekemään sivubisnestä, sillä joulupukin hommia on vain lyhyen aikaa vuodesta. Sivubisnekseksi sopi hyvin joulukuusien kasvatus ja myynti.

Orvokin omaan elämänkouluun oli mahtunut työskentelyä banaanien poimijana Kanarialla, Tikihuonekalujen suunnittelua ja tekemistä Balilla, vakoojan, vastavakoojan ja vastavastavastavakoojan toimi eri yritysten ja valtion laskuun, merileijonien kouluttajan työ, barista, kirjanpitäjä ja suutarin työ ja taustalaulajan hommat. Näiden työtehtävien ja Pirren avustuksella Orvokki Leukaluun psykologinen silmä alkoi teroittua ja Orvokin ei pian tarvinnut edes tavata ihmistä, kun hän tiesi ihmisen vahvuudet, heikkoudet ja potentiaalisen työvoimaresurssin. Tätä taitoaan Orvokki kehitti jo kouluaikoinaan tekemällä kaikille luokkakavereille urasuunnitelman. Samalla urasuunnitelman saivat opettajatkin, jotka vaihtoivat ammattia Orvokin suosituksesta.

Kirjan sivuilla saa neljäkymmentä ihmistä uuden urasuunnitelman. Mielenkiintoisia uusia uria ovat nautti, vuokrapomo, tärinäinsinööri, pullapomo, paimen ja Peter Pan. Orvokin luova mielikuvitus pääsee oikeuksiinsa ammatinvalintatyössään ja tämä urakirja on oikea ohjekirja monelle näitä ammatinvalintakysymyksiä pohtiville ja uusia uria suunnitteleville. Uskaltaisinpa jopa väittää, että kirjaa voisi käyttää oppikirjana peruskoulun ammatinvalintatunneilla, vai onko ne poistettu opetussuunnitelmista. Jos ei, niin tälle kirjalle olisi suuri kysyntä nuorten punaposkisten herättelyssä työelämään, joille tänä päivänä on tarjolla vain lähihoitajan ja kokin töitä. Toki siivousalakin tarvitsee koko ajan työntekijöitä, mutta silloin on tehtävä myös lisäbisneksenä esim. siivousalan tuotteiden myyntiä, kuten kampaajien pitää myydä kampaamotuotteita. (Tämä on plokkajaan omaa mietintää, johon Orvokki leukaluun urakirja antoi valtavan sysäyksen ja mietinnän oman uran suunnittelusta ihan uusille urille). Pitkästä aikaa oli hauska lukea huumoria, joka oli kehitelty erilaisten uraoppaiden rinnalle. Tämä uraopas oli minun mieleeni ja aion ottaa sen ihan virallisesti käyttööni tulevalla uudella urallani.

Miina Supinen, Orvokki Leukaluun urakirja ****

WSOY 2013

s. 134