Herman Koch: Lääkäri

Hollantilainen kirjailija Herman Koch on kirjoittanut jälleen kirjan, joka on moraalisesti arveluttava. Hänen edellinen kirjansa Illallinen oli myyntimenestys ja siitä on tulossa elokuva. Lääkäri on erilainen kirja, vaikka siinä on samoja teemoja kuin Illallisessa. Tämä sama teema on ihmisinho tiettyjä ihmisiä kohtaan. Lääkärin inho ihmisiä kohtaan oli saavuttanut jo sellaiset mittasuhteet, että olisin toivonut hänen vaihtavan ammattia nopeasti. Lisäksi kirjan lääkärissä oli luonteenpiirteitä, jotka hän hyväksyi itselleen, mutta ei muille, esim. hän sai olla uskoton, mutta hän oli samalla mustasukkainen vaimostaan ja vahti silmä tarkkana muiden miesten katseita vaimoaan kohtaan.

Kirjan päähenkilö oli yleislääkäri Marc Schlosser, joka teki tarkoituksellisen hoitovirheen tuttavalleen. Kirjassa esitellään kaikenlaisia syitä miksi Marc teki minkä teki, mutta pääsyy taisi olla juuri ihmisinho, Marc inhosi tuttavaansa, jolla huomasi syöpäkasvaimen ja päätti hiukan avustaa syöpäsolujen siirtymistä etäpesäkkeiksi ympäri kehoa. Se oli hänelle helppoa, koska hän tiesi mitä teki. Syöpä olisi levinnyt kaikesta huolimatta, mutta Marc Schlosser hiukan edesauttoi syövän leviämistä.

”Minä en… Minun ei olisi…”, Ralph Meier sanoi. ”Olen pahoillani. Sen minä vain halusin sanoa.”

En sanonut mitään. Oikeat lääkkeet ja muutama erityisen epämiellyttävä toimenpide olisivat ehkä voineet pidentää hänen elämäänsä vielä kuukaudella, mutta hän oli valinnut ryypyn. Arvokkaat jäähyväiset. Ryyppy säästi omaiset vaikeasti pyyhkiytyvältä muistoilta.

Silti se on aina outoa. Itse valittu kuolema. Itse valittu päivä. Pyyhe kehässä. Miksei huomenna? Miksei viikon päästä? Miksei eilen?

Kirjan teksti oli rankkaa luettavaa. Pääasiassa teksti oli Marc Sclosserin ajatuksia lääkärin työstään, ajatuksia potilaista ja ihmisinhon kasvaminen ja leviäminen hänen ajatusmaailmassaan. Sclosserin perhe vietti kesälomaansa Meierin perheen luona ja siellä tapahtui asioita, jotka lisäsivät Marcin huonovointisuutta ja ihmisinhoa. Hän ja hänen vaimonsa inhosivat sekä samoja ihmistyyppejä että erilaisia ihmistyyppejä. Marc oli myös kova valehtelemaan, inha tyyppi kaiken kaikkiaan.

Marcin hoitovirheestä oli tulossa syyte, joten Marc häipyi perheineen erään tuttavansa neuvosta Yhdysvaltoihin. Tämä kirja oli liikaa kaiken kaikkiaan, liikaa ajatuksia, liikaa ihmisten haukkumista, liikaa samojen asioiden tankkaamista, mutta loppu tuli kuin seinään olisi kolauttanut päänsä. Jäin kaipaamaan sitä Aristoteleen runousoppia, eli lopussa tapahtuu se jokin isompi juttu, ja tarina muuttuu. Iso tapahtuma, joka tapahtui perheenjäsenelle, tapahtui hiukan yli kirjan puolessa välissä. Jotenkin Marc sai koko tapahtuman kuulostamaan kuin se olisi pahiten koskenut juuri häntä eikä muita. 

Kirjailija on ottanut valtavasti selville lääkärin työhön liittyviä asioita, mutta en usko, että kukaan lääkäri tuikkii jossakin epähygieenisessä vessassa vaimon laukusta löytyneellä neulalla omaan silmäänsä ja kaivelee sillä mätää pois silmästä, todella epäuskottava lääkäri myös lähiomaisen tragediassa eli en usko yhdenkään lääkärin jättävän nuorta hoitamatta ja tutkimatta kyseisessä tapahtumassa, mutta Marc jätti aivan kylmän viileästi.

Herman Koch, Lääkäri ***

suom. Sanna van Leeuwen

Siltala 2013

s. 447

Kirjaa on luettu ahkerasti kirjablogeissa mm. Annika K , Annami , Leena Lumi , Kirjakaapin avain