Janne Huilaja: Hevonen

Pitkästä aikaa oli oikein virkistävää lukea novelleja, jotka pysyivät rakenteessa, eikä niihin toivonut jatkoa ja ne olivat varmalla tyylillä kirjoitettuja. Rovaniemellä asuvan Janne Huilajan kolmas novellikokoelma on nimeltään Hevonen (2013). Nimen teos on saanut kirjan ensimmäisestä novellista, jonka nimi on yksinkertaisesti Hevonen. Ensimmäinen novelli kertoi vaimon harrastuksesta, joka oli ratsastus ja kuinka siinä sitten kävikään. Oulun poliisi näytti ikävän puolensa perheen ollessa kylpylälomalla Oulussa. Ettei olisi jollekin sattunut juuri tällainen tarina, jonka Huilaja kirjoitti kirjaansa, sillä niin todentuntuinen oli tämä novelli. 

Huilajan novellit ovat pitkälti tavallisten miesten tarinoita, joissa ei rahoilla eikä tavaroilla hienostella. Novellien päähenkilö on aina mies tai miehet, jonka näkökulmasta tarinaa katsellaan. Nämä novellien miehet elävät tavallista arkipäivää, käyvät töissä, juovat viinaa, osa novelleista on armeijajuttuja eikä Huilaja ole unohtanut juomaveikkoja, rikollisia eikä homoja. Miehet käyvät naisissa ja miettivät naisia sekä puhuvat heistä, kuinkas muuten. Naisista leveillään, vaikka poikuus on vielä tallella.

Pekka katseli painannetta hiekassa ja mietti minkälaista se olisi. Naisen hän kuvitteli toiseksi, yhdeksi rinnakkaisluokan Raijaksi naapurikylästä. Hän lopetti mietteensä kun housuissa alkoi turvottaa, mutta päätti yöllä sängyssä palauttaa asian uudelleen mieleen.

Kirjan erikoisin novelli on nimeltään Erina. Erina poikkeaa hieman kerronnaltaan ja rakenteeltaan muista tarinoista, sillä siinä on hieman trillerimäistä tunnelmaa ja loppu ei ole mukavimmista päästä. Tosin ei Huilajan muissakaan novelleissa hurrata onnellisilla lopuilla. Novelleista hauskin oli ehdottomasti Turistit, jota lukiessa nauraa höristelin ääneen ja pakotin miehenkin kuuntelemaan parhaimpia paloja. Turistit oli myös kirjan pisin novelli, noin 40 sivua. Turistit -novellissa Huilaja pisti saksalaisia turisteja halvalla, mutta osansa saivat myös laitapuolen kulkijat. Huilaja taitaa Pohjois-Suomen ihmisenä pohjoisen murteet, joita oli tutun kuuloista lukea, tuli suorastaan kotoinen olo.

Armeijanovellit olivat osaksi ikäviä simputusjuttuja, joita oli ikävä lukea, mutta jotka ovat monelle miehelle tuttuja armeija-ajoilta. Mikä miehellä mielessä oli sitten rankka metsäreissu tai muu ajatus- tai lihastyötä vaativa tehtävä, voin sanoa, että se ei ole nainen, se on huurteinen tai jokin muu alkoholipitoinen juoma. ****

- Okei. Listen evripadi. Ön resept, kiljuresept. Kilju… Mikä se on englanniksi? Onko se niinkun olut…

- Skriim, Pekka sanoi.

- Skriim…?

- Anna minä, Esa kyllästyi.

- Van viik? vieraat ihmettelivät Esan lopetettua.

Janne Huilaja, Hevonen

Karisto 2013

s. 175