Pitkästä aikaa oli oikein virkistävää lukea novelleja, jotka
pysyivät rakenteessa, eikä niihin toivonut jatkoa ja ne olivat varmalla
tyylillä kirjoitettuja. Rovaniemellä asuvan Janne Huilajan kolmas
novellikokoelma on nimeltään Hevonen
(2013). Nimen teos on saanut kirjan ensimmäisestä novellista, jonka nimi on
yksinkertaisesti Hevonen. Ensimmäinen novelli kertoi vaimon harrastuksesta,
joka oli ratsastus ja kuinka siinä sitten kävikään. Oulun poliisi näytti ikävän
puolensa perheen ollessa kylpylälomalla Oulussa. Ettei olisi jollekin sattunut
juuri tällainen tarina, jonka Huilaja kirjoitti kirjaansa, sillä niin
todentuntuinen oli tämä novelli.
Huilajan novellit ovat pitkälti tavallisten miesten
tarinoita, joissa ei rahoilla eikä tavaroilla hienostella. Novellien päähenkilö
on aina mies tai miehet, jonka näkökulmasta tarinaa katsellaan. Nämä novellien
miehet elävät tavallista arkipäivää, käyvät töissä, juovat viinaa, osa
novelleista on armeijajuttuja eikä Huilaja ole unohtanut juomaveikkoja,
rikollisia eikä homoja. Miehet käyvät naisissa ja miettivät naisia sekä puhuvat
heistä, kuinkas muuten. Naisista leveillään, vaikka poikuus on vielä tallella.
Pekka katseli
painannetta hiekassa ja mietti minkälaista se olisi. Naisen hän kuvitteli
toiseksi, yhdeksi rinnakkaisluokan Raijaksi naapurikylästä. Hän lopetti
mietteensä kun housuissa alkoi turvottaa, mutta päätti yöllä sängyssä palauttaa
asian uudelleen mieleen.
Kirjan erikoisin novelli on nimeltään Erina. Erina poikkeaa
hieman kerronnaltaan ja rakenteeltaan muista tarinoista, sillä siinä on hieman
trillerimäistä tunnelmaa ja loppu ei ole mukavimmista päästä. Tosin ei Huilajan
muissakaan novelleissa hurrata onnellisilla lopuilla. Novelleista hauskin oli ehdottomasti
Turistit, jota lukiessa nauraa höristelin ääneen ja pakotin miehenkin
kuuntelemaan parhaimpia paloja. Turistit oli myös kirjan pisin novelli, noin 40
sivua. Turistit -novellissa Huilaja pisti saksalaisia turisteja halvalla, mutta
osansa saivat myös laitapuolen kulkijat. Huilaja taitaa Pohjois-Suomen ihmisenä
pohjoisen murteet, joita oli tutun kuuloista lukea, tuli suorastaan kotoinen
olo.
Armeijanovellit olivat osaksi ikäviä simputusjuttuja, joita
oli ikävä lukea, mutta jotka ovat monelle miehelle tuttuja armeija-ajoilta.
Mikä miehellä mielessä oli sitten rankka metsäreissu tai muu ajatus- tai
lihastyötä vaativa tehtävä, voin sanoa, että se ei ole nainen, se on
huurteinen tai jokin muu alkoholipitoinen juoma. ****
- Okei. Listen
evripadi. Ön resept, kiljuresept. Kilju… Mikä se on englanniksi? Onko se
niinkun olut…
- Skriim, Pekka sanoi.
- Skriim…?
- Anna minä, Esa
kyllästyi.
- Van viik? vieraat
ihmettelivät Esan lopetettua.
Janne Huilaja, Hevonen
Karisto 2013
s. 175
Varmaan ihan lukemisen arvoinen kokoelma!
VastaaPoista♥
Yritän lukea mieskirjailijoiden teoksia, ja tämä on ihan äijämäistä tekstiä, rempseää luettavaa. Terveellistä lukea miesnäkökulmasta kirjoitettuja tekstejä.
PoistaVarsin kiinnostavan tuntuinen novellikokoelma.
VastaaPoistaSuosittelen. Joskus novellit eivät osaa loppua oikein, vaan jään haikailemaan jatkoa, mutta nämä Huilajan novellit oli kirjoitettu tyylillä ja loppuivat juuri niin kuin pitikin, jäin aavistelemaan jotakin jujua ja keksin sen. No ei mitään hätää, jos ei keksi,ei se maailmaa kaada ;)
Poista