Ellen Mattson: Tähden takaa

Ruotsalainen kirjailija Ellen Mattson on kirjoittanut elämänkertakirjan Tähden takaa Greta Garbosta, kuuluisasta elokuvanäyttelijättärestä, jonka elokuvaura sijoittui 1920–40-luvuille. Garbo oli mykän elokuvan juhlittu ja ihailtu näyttelijätär, mutta äänielokuva teki hänestä tähden. Garbo oli hiljainen ja ujo. Hän ei antanut haastatteluja ja hän eli vaatimatonta elämää verrattuna muihin elokuvanäyttelijöihin.

Tähden takaa kertoo Vendela Bergin, Garbon sihteerin kertomana Garbon elämästä muutaman vuoden ajalta. Ruotsalainen 20v. Vendela oli matkalla Yhdysvaltoihin samalla laivalla 23v. Garbon kanssa, kun Garbo huomasi hänet ja palkkasi sihteerikseen. Vendela oli matkalla setänsä luokse töihin. Luultavasti Garbo halusi ruotsalaisen sihteerin, jotta sai puhua omaa äidinkieltään jonkun kanssa. Garbo jätti Vendelan Ruotsin matkalla muutaman vuoden päästä kertomatta sanaakaan ja jättämättä mitään henkilökohtaista viestiä. Kirjan kuvaus Garbosta antoi kylmän kuvauksen elokuvamaailman taivaalla pinnistelevästä taiteilijasta, joka halusi pitää omasta yksityiselämästään kiinni. Vendela oli sihteeri ja kyllästyttyään sihteeriinsä Garbo jätti tämän kuin nallin kalliolle. Ihmisillä ei ollut merkitystä Garbon elämässä.

Vendela eli Garbon mukana kaikessa ja huolehti myös siitä, että Garbo sijoitti rahansa kiinteistöihin, joten pörssiromahduksen tultua Garbo ei menettänyt omaisuuttaan niin kuin moni muu. Kirja kuvasi Garboa pihinä ihmisenä, mutta kyllä he matkustivat hiihtämässä aina kun Garbolle tuli koti-ikävä. Muutaman kerran he kävivät Tukholmassa. 1920–30-luvulla matkustaminen vei aikaa, sillä lentäminen ei ollut vielä yleistä. Euroopan-matkat tehtiin yleensä laivoilla. Vendela huolehti järjestelyistä, kirjeistä, taloudenhoidosta, talojen vuokraamisista jne. Aikansa kuluksi hän opiskeli espanjaa ja kävi elokuvissa.

Mata Harin ensi-ilta oli uudenvuodenaattona 1931, mutta me näimme sen vasta muutama viikko myöhemmin pienessä elokuvateatterissa Pasadenassa. Hiivimme sisään lierihatut päässä ja piilouduimme takimmaisen rivin pimeyteen, ja Greta poltti koko elokuvan ajan, istui polvi toisen päällä ja hattu päässä kuin joku nainen odotushuoneessa. Hän ei kertaakaan kääntänyt päätään minuun päin. Valkokankaan nainen kiemurteli kohtauksesta toiseen, pyöritteli olkapäitään ja säntäili sinne tänne kiihtymyksen tai epätoivon merkiksi. Mutta kasvot notkean vartalon yläpuolella olivat tyhjät.

Ellen Mattson on luonut Greta Garbosta kuvauksen hänen sihteerinsä Vendelan silmin katsottuna. Elokuvamaailma on aina ollut julmaa, sillä uusia näyttelijöitä on tulossa koko ajan. Pysyäkseen pinnalla, näyttelijän on pysyttävä elokuvankatsojien suosikkina. Ehkä Garbo teki tahallaan sen, että pysytteli poissa julkisuudessa, sillä se teki hänestä vieläkin halutumman ja katsotumman näyttelijän, jumalaisen Garbon. Tai toisaalta Garbo oli oikeasti ihmisarka ja halusi pysyä erossa julkisuudesta. Kirjan tarina tuki kumpaakin kertomusta. Jostakin syystä uskoisin ennemmin, että se oli julkisuustemppu, koska en usko, että näyttelijät ovat sairaalloisen ujoja ja syrjäänvetäytyviä.

Ellen Mattson, Tähden takaa ***

suom. Laura Jänisniemi

Paasilinna 2013

Vinterträdet 2012

s. 390