Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Salla Simukan jännittävä Punainen kuin veri on saanut jatkokirjan Valkea kuin lumi. Kirjatrilogian kolmas osa valmistuu ensi vuoden puolella 2014 ja näiden kahden kirjan perusteella myös kolmas kirja on pakko lukea, sillä sen verran vakuuttavaa jännitystarinaa löytyy molemmista kirjoista. Kirjojen päähenkilö on Lumikki Andersson, Tampereella lukiossa opiskeleva suomenruotsalainen tyttö, joka vietti uudemmassa kirjassa Prahassa kesälomaansa. Valkea kuin lumi kirjan tapahtumat sijoittuvat siis viehättävään, turisteja täynnä olevaan Prahaan pahimmillaan 30 asteen helteessä.

Koska kirja on trilleri, Lumikki sekaantui väkivaltaisiin tapahtumiin, jonka vuoksi hän näytti pakenemis- ja selviytymistaitonsa myös tässä kirjassa. Lumikki juoksee lujaa, hän juoksi edellisessä kirjassa ja hän juoksee Prahassa tappaja perässä. Prahan seikkailu alkoi siitä, kun Lumikkia lähestyi pari vuotta vanhempi tyttö, joka ilmoitti olevansa Lumikin sisko. Lumikki oli kahden vaiheilla, sillä hän muisteli lapsuuttaan ja muisti, että hänellä oli ollut sisko. Lumikki halusi selvittää asiaa ja huomasi tytön kuuluvan lahkoon, joka kutsui itseään Valkeaksi perheeksi.

Valkean perheen jäljillä oli myös nuori tv-toimittaja, jonka avulla Lumikki selvitti kummallisen lahkolaisperheen toimintaa välillä vangittuna pieneen syntikoppiin. Lumikki oli selvästi joidenkin ihmisten tiellä Prahassa ja hän suunnitteli jo paluulentoa Suomeen, mutta tapahtumat etenivät nopeasti ja tyttö, joka kertoi olevansa Lumikin sisko, tarvitsi hätäapua.

Mielestäni Valkea kuin lumi on vielä jännittävämpi kuin Punainen kuin veri. Pidin myös siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat Prahaan, joten Lumikki näytti selviytymistaitonsa myös ulkomailla. Lisäksi Lumikki muistelee kirjassa rakkaussuhdettaan Liekkiin, joka tekee Lumikista haavoittuvan ja tuntevan henkilön. Kirja on selkeästi aikuisempi, kun ensimmäinen kirja oli selvästi vielä nuorten kirja, sillä Lumikki oli ehtinyt aikuisikään tässä kirjassa. Jään jännittyneenä odottamaan Musta kuin eebenpuu kirjaa, sillä Lumikin perheen salaisuudet pitäisi tulla esille ja lisäksi odotan Liekistä jotakin viestiä. Ensimmäisen kirjan Jääkarhu jäi vaivaamaan mieltäni, joka ehkä voisi järjestää jännittäviä hetkiä Lumikin elämään. Kirjan kansikuva on jälleen kaunis ja sopii tarinaan. Tällä kertaa kansikuvassa on taikapeili, jota Lumikki-sadussa käytti ilkeä äitipuoli, joka halusi olla koko maailman kaunein nainen, mutta taikapeili ilmoitti aina Lumikin olevan kaunein.

Taivas oli ollut heidän yllään tumma ja täynnä tähtiä. Jokainen niistä oli loistanut juuri sillä hetkellä vain heille.

Vielä paljon olisin ollut,

Sulle paljon, paljon enemmän.

Salla Simukka, Valkea kuin lumi ****

Tammi 2013

s. 237