Karo Hämäläinen: Ilta on julma

Tuskin olin selvinnyt hollantilaisen Herman Kochin Illallisesta, kun jouduin vastaavanlaisen traagisen illallisen pariin Karo Hämäläisen Ilta on julma jännityskirjan parissa. Kochin kirjassa kerrottiin selkeistä mielenterveysongelmista, jotka lisäsivät ongelmakäyttäytymistä ja väkivaltaa. Hämäläinen sivuaa mielenterveysongelmaa, kun yhden kirjan päähenkilöistä, Robertin, kylpyhuoneen kaapissa oli diatsepaamia. Lisäksi hän oli väkivaltainen naisia kohtaan. Muuten Robert oli rahoitusalalla äkkirikastunut nelikymppinen keinottelija.

Ilta on julma kertoi kahdesta pariskunnasta, jotka söivät yhdessä illallista. Robert ja Elise asuivat Lontoossa, jonne he kutsuivat viikonloppuvieraikseen Robertin lapsuudenystävän Mikon ja tämän vaimon Veeran. Kaikki henkilöt kertoivat oman näkökulmansa illan tapahtumista ja mitkä tekijät taustalla vaikuttivat illan tapahtumiin. Viinaa juotiin ihan suomalaiseen tapaan runsaasti ja vielä enemmän. Illan juonikuvioista sen verran, että Mikko oli henkilökohtaisesti leiponut ystävälleen ruisleivän tuliaisiksi. Elisen korvaan Mikko kuiskutteli, että tämä ei saisi missään nimessä syödä leipää, leipä oli tarkoitettu vain Robertille. Loppujen lopuksi kovan onnen leipä päätyi palvelijan matkaan.

Autossa soi klassinen musiikki, taisi olla Benjamin Britteniä. Hän kysyi kuljettajalta, millainen yö oli ollut. Kuulemma tavanomainen lauantain ja sunnuntain välinen yö. Hän nyökkäsi.

- Niinhän ne useimmiten ovat.

Joskus taas eivät ole. Siitä hänellä oli hyvin tuore omakohtainen kokemus.

Yksi kirjan henkilöistä kertoi illan tapahtumista menneessä aikamuodossa. Lukija ei voi tietää varmuudella, kuka näistä neljästä henkilöstä oli pakomatkalla illallisen jälkeen, joten jännitystä riitti alusta loppuun saakka. Hämäläinen on kirjoittanut todella mielenkiintoisen illallistarinan, johon yksi henkilö oli valmistautunut hankkimalla strykniiniä. Tosin illan isäntä nosti heti keskusteluaiheeksi murhateeman ja esitteli hankkimiaan syanidikapseleita. Lisäksi talon asearsenaaliin kuului myös terävä samppanjamiekka, joten illasta tuli todella vauhdikas, väliin jopa farssinomainen. Huvittavinta oli, että pariskunnat saunoivat ja peuhasivat alkuillasta vielä sängyissä, kuka kenenkin kanssa, mutta loppua kohden ikävät tapahtumat seurasivat toisiaan. Lapsuudenystävät tosin huomasivat pitävänsä edelleen toisistaan jopa rakastavan toisiaan.

Kirjailija kirjoitti verevän tarinan, jossa viikatemies oli mukana. Kirjan salaisuudet jäivät salaisuuksiksi kaikille muille paitsi lukijalle. Keskustelunaiheiksi nousivat kaikki muut aiheet, paitsi eivät ne tärkeimmät. Jotenkin tuntui vieraalta ajatukselta se, että molemmat kaverukset olivat hankkineet myrkkyä. Kirjailija nosti kissan pöydälle eli suomalaisten vaikeudet puhua asioista suoraan. Kun on vaikea keskustella vaikeista asioista, niin sitten voi käydä kuten kirjan traagisissa tapahtumissa kävi. Ehkäpä pariskuntien olisi kannattanut mennä ennemmin ravintolaan syömään, kuten Kochin pariskunnat tekivät.

Ihmiset vain olivat laonneet hänen ympäriltään.

Hän miettisi sitä huomenna, kunhan olisi saanut nukkua väsymyksen pois. Aivot eivät toimineet niin, että niillä pystyisi tekemään suuria päätöksiä.

Aivot eivät olleet toimineet edellisyönäkään, ei kenelläkään heistä, mutta se ei ollut estänyt heitä tekemästä elämän ja kuoleman valintoja.

Karo Hämäläinen, Ilta on julma ****

WSOY 2013

s. 345

Kirjasfääri , Maria ja Norkku ovat myös plokanneet kirjasta.