Tuskin olin selvinnyt hollantilaisen Herman Kochin Illallisesta, kun jouduin
vastaavanlaisen traagisen illallisen pariin Karo Hämäläisen Ilta on julma jännityskirjan parissa. Kochin
kirjassa kerrottiin selkeistä mielenterveysongelmista, jotka lisäsivät ongelmakäyttäytymistä
ja väkivaltaa. Hämäläinen sivuaa mielenterveysongelmaa, kun yhden kirjan
päähenkilöistä, Robertin, kylpyhuoneen kaapissa oli diatsepaamia. Lisäksi hän
oli väkivaltainen naisia kohtaan. Muuten Robert oli rahoitusalalla
äkkirikastunut nelikymppinen keinottelija.
Ilta on julma kertoi
kahdesta pariskunnasta, jotka söivät yhdessä illallista. Robert ja Elise
asuivat Lontoossa, jonne he kutsuivat viikonloppuvieraikseen Robertin
lapsuudenystävän Mikon ja tämän vaimon Veeran. Kaikki henkilöt kertoivat oman
näkökulmansa illan tapahtumista ja mitkä tekijät taustalla vaikuttivat illan
tapahtumiin. Viinaa juotiin ihan suomalaiseen tapaan runsaasti ja vielä
enemmän. Illan juonikuvioista sen verran, että Mikko oli henkilökohtaisesti leiponut
ystävälleen ruisleivän tuliaisiksi. Elisen korvaan Mikko kuiskutteli, että tämä
ei saisi missään nimessä syödä leipää, leipä oli tarkoitettu vain Robertille.
Loppujen lopuksi kovan onnen leipä päätyi palvelijan matkaan.
Autossa soi klassinen
musiikki, taisi olla Benjamin Britteniä. Hän kysyi kuljettajalta, millainen yö
oli ollut. Kuulemma tavanomainen lauantain ja sunnuntain välinen yö. Hän
nyökkäsi.
- Niinhän ne
useimmiten ovat.
Joskus taas eivät ole.
Siitä hänellä oli hyvin tuore omakohtainen kokemus.
Yksi kirjan henkilöistä kertoi illan tapahtumista menneessä
aikamuodossa. Lukija ei voi tietää varmuudella, kuka näistä neljästä henkilöstä
oli pakomatkalla illallisen jälkeen, joten jännitystä riitti alusta loppuun
saakka. Hämäläinen on kirjoittanut todella mielenkiintoisen illallistarinan,
johon yksi henkilö oli valmistautunut hankkimalla strykniiniä. Tosin illan
isäntä nosti heti keskusteluaiheeksi murhateeman ja esitteli hankkimiaan
syanidikapseleita. Lisäksi talon asearsenaaliin kuului myös terävä
samppanjamiekka, joten illasta tuli todella vauhdikas, väliin jopa
farssinomainen. Huvittavinta oli, että pariskunnat saunoivat ja peuhasivat
alkuillasta vielä sängyissä, kuka kenenkin kanssa, mutta loppua kohden ikävät
tapahtumat seurasivat toisiaan. Lapsuudenystävät tosin huomasivat pitävänsä
edelleen toisistaan jopa rakastavan toisiaan.
Kirjailija kirjoitti verevän tarinan, jossa viikatemies oli
mukana. Kirjan salaisuudet jäivät salaisuuksiksi kaikille muille paitsi
lukijalle. Keskustelunaiheiksi nousivat kaikki muut aiheet, paitsi eivät ne
tärkeimmät. Jotenkin tuntui vieraalta ajatukselta se, että molemmat kaverukset olivat
hankkineet myrkkyä. Kirjailija nosti kissan pöydälle eli suomalaisten vaikeudet
puhua asioista suoraan. Kun on vaikea keskustella vaikeista asioista, niin
sitten voi käydä kuten kirjan traagisissa tapahtumissa kävi. Ehkäpä
pariskuntien olisi kannattanut mennä ennemmin ravintolaan syömään, kuten Kochin
pariskunnat tekivät.
Ihmiset vain olivat
laonneet hänen ympäriltään.
Hän miettisi sitä
huomenna, kunhan olisi saanut nukkua väsymyksen pois. Aivot eivät toimineet
niin, että niillä pystyisi tekemään suuria päätöksiä.
Aivot eivät olleet toimineet
edellisyönäkään, ei kenelläkään heistä, mutta se ei ollut estänyt heitä
tekemästä elämän ja kuoleman valintoja.
Karo Hämäläinen, Ilta
on julma ****
WSOY 2013
s. 345
Kirjasfääri , Maria ja Norkku ovat myös plokanneet kirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti