Patricia Cornwell: Paljaat luut

Patricia Cornwellin Kay Scarpetta-sarja ei kyllästytä minua, vaikka Paljaat luut on jo 20. sarjan romaani. Kuolinsyyntutkija Kay Scarpetta on kirjojen päähenkilö. Lisäksi kirjoissa esiintyvät hänen miehensä Benton, siskontytär Lucy ja rikostutkija Marino. Scarpetta on todella etevä ja hänellähän on sekä lääkärin että juristin koulutus. Scarpetta joutuu aina välillä oikeuteen todistajaksi ja tämänkertaisessa oikeudenkäynnissä hänen koulutustaan jahkaillaan ja kerrotaan se juurta jaksaen. Asiantuntijuutta siis löytyy, mutta myös tervettä maalaisjärkeä, joka kuitenkin välillä katoaa, varsinkin upeiden miesten seurassa. Kirjailija on luonut päähenkilöstään tuntevan naishenkilön, joka miettii vaihtoehtoja myös sille, että pettää miestään, mitä seurauksia siitä olisi. Ainahan sitä voi ajatella. Kirjasta voi todeta sen, että Scarpetan ajatusmaailma on yksi päähenkilöistä.

Paljaat luut alkoi siitä, että merestä löytyi kuollut nainen. Vähän aikaisemmin Scarpetta sai videonpätkän, joka oli arkeologiselta kaivauspaikalta. Videolla näytettiin myös irtileikattua korvaa. Pian Scarpetta huomasi erään todella rikkaan naisen katoamisen liittyvän näihin kahteen juttuun, mutta miten sovittaa palapelin osaset yhteen. Kuka leikki Scarpetan kanssa ja miksi? Merestä löytyneen naisen taustalta löytyi muutakin Scarpettaan liittyvää, sillä hänen rikostarkastajansa Marino oli twiittaillut kuolleen naisen kanssa, mikä oli mahdotonta, sillä nainen oli ollut kuolleena sinä aikana. Scarpetta pelkäsi sarjamurhaajan seuraavia kieroja kuvioita. Tässä vaiheessa FBI oli liittynyt tutkimustiimiin Bentonin johdolla. Bentonin alaisena oleva naistutkija oli rakastunut Bentoniin, joten Scarpetta sai tuntea mustasukkaisuutta ja epäilys kaihersi mieltä.

Cornwellin jännityskirjojen vahvuus on tunnelataukset ja jännitteet eri henkilöiden välillä. Scarpetta saa tässäkin kirjassa silmilleen aiempien kirjojen tapahtumia, kuten sen, että seurusteli Bentonin kanssa, kun tämä oli vielä naimisissa. Myös Marinon kanssa tapahtuneet kuviot eivät unohdu keneltäkään ja myös niitä käsitellään ilkeällä tavalla kirjan sivulla. Scarpetta on kuuluisa, joten haikalat seuraavat perässä joka paikkaan. Media on kiinnostunut hänen tekemisistään ja hänen siskontyttärensä Lucy seuraa välineillään tarkasti Scarpetan liikkeitä. Onneksi seuraa, sillä ilman Lucya, Scarpetalle olisi käynyt jälleen huonosti.

Cornwell kritisoi jokaisessa kirjassa jotakin tiettyä asiaa. Edellisessä kirjassa Punainen usva, hän kritisoi ruiskeilla annettua kuolemantuomiota. Paljaissa luissa kritiikkiä tulee vesistöjen saastuttamisesta esim. muovipusseilla, joita kalat ja merieläimet sitten syövät. Olen iloinen siitä, että Cornwell tuo esille näitä tärkeitä huomioitaan ympäristöstä ja rikoksiin liittyvistä asioista. Kirjailijan kritiikistä huolimatta lukijoille on luvassa todellista jännitystä Paljaiden luiden seurassa, suosittelen.

Merirosvot ovat siepanneet minut.

Olen veneessä, jossa on metallirunko. Se liikkuu nopeasti raskaassa merenkäynnissä. Veneessä on kylmää ja ahdasta, olen tokkurassa ja minulla on kipuja. Haluaisin nukkua.

Älä nuku.

Voin pahoin, olen merisairas, minua huimaa. Mahani muljahtaa, kuin haluaisi kiivetä kurkusta ulos, ja mietin sainko iskun päähäni. Saivatko he sillä tavoin minut tänne ja heittivät ruumaan. Makaan selälläni, ympärilleni on kiedottu kalaverkko, ja minua kuvottaa, oksettaa. Mahassani ei ole mitään, enkä halua alkaa kakoa ja yökkiä hillittömästi. He eivät saa tietää, että olen tajuissani. Keskityn vuorotellen eri ruumiinosiini, koska en tiedä, olenko loukkaantunut. En tunne kipua, ainoastaan pään jomotuksen.

Patricia Cornwell, Paljaat luut ****

suom. Ilkka Rekiaro

Otava 2013

The Bone Bed 2012

s. 380