Tove Jansson: Taikatalvi

Muumipeikkoa alkoi äkkiä pelottaa ja hän pysähtyi lämpöiseen pimeyteen, jonne kuunjuova ei yltänyt. Hän tunsi itsensä hirveän hylätyksi. – Äiti! Herää! Muumipeikko huusi vetäen äitinsä peittoa. – Koko maailma on kadonnut! Mutta äiti ei herännyt.

Muumit nukkuvat yleensä marraskuulta huhtikuulle asti, mutta Tove Janssonin Taikatalvessa Muumipeikko heräsi pimeässä muiden nukkuessa, vatsa täynnä kuusenneulasia, eikä saanut enää unta. Äitikään ei herännyt, vaikka Muumipeikko yritti herätellä häntä. Kaikki kellot olivat pysähtyneet, ulko-ovi ei auennut ja talossa liikkui omituinen otus, jota Muumipeikko ei ehtinyt nähdä. Muumipeikko tunsi itsensä monta päivää yksinäiseksi, mutta sitten hän tapasi talviajat heidän uimakopissa asustavan Tuu-tikin ja lopulta Pikku-Myyn, joka nautti iloisena talven riemuista.

Tove Jansson kertoo äidilleen omistamassa Taikatalvessa satua yksinäisyydestä ja läheisyydenkaipuusta sekä pimeydestä ja talviajasta, jonka moni kokee uuvuttavana ja pelottavana. Muumipeikko kaipasi aurinkoa ja perhettä pitkän aikaa ennen kuin alkoi nauttia talven riemuista. Taikatalven seikkailut pysyttelivät Muumitalon läheisyydessä, mutta yksinäinen Muumipeikko ei voinut arvata, että pian talo oli täynnä vieraita ja ohjelmaa järjestyi joka päivälle. Eikä aikaakaan, niin talvi oli mennyt ja kevät saapui ja perhe heräsi.

Äiti otti hiukan lunta ja teki lumipallon. Hän heitti sen nurinkurisesti kuten äidit aina, ja se putosi lätsähtäen pienen matkan päähän. – Ei sen pitemmälle, äiti sanoi nauraen. – Surkukin olisi osannut heittää paremmin. – Äiti minä pidän kamalasti sinusta, sanoi Muumipeikko.

Taikatalven pelottaviin kokemuksiin kuului tietysti Mörkö, joka etsi lämpöä itselleen, mutta jäädytti samalla kaiken. Mörkö oli kasvanut talviaikana suureksi. Lisäksi kaikista pahin oli Jäärouva, sillä jos häntä katsoi suoraan kasvoihin, paleltui jääksi. Orava katsoi ja kuoli, joten Muumipeikko joutui kohtaamaan kirjassa kuoleman ja piti hautajaiset oravalle. Muumipeikko piti myös oravaa suuressa arvossa, joten hän oli ansainnut hautajaiset. Oravan lähtö oli aika erikoinen jäähevosen selässä. Fantasiaa.

Taikatalvessa syvennytään myös Muumipeikon esi-isään ja erilaisuuden hyväksymiseen. Kirjassa tapahtui eräänlainen kiusaamistapahtuma, kun Muumipeikko, Tuu-tikki ja muut otukset eivät pystyneet sietämään ylienergistä Hemulia. Ainoastaan Salome piti Hemulista. Otusjoukon tarkoituksena oli houkutella Hemuli pois Muumilaaksosta, mutta Muumipeikko ei pystynyt siihen. Hän päätti, että kyllä me pystymme sietämään Hemulia, jopa pitämään hänestä. Tove Jansson oli mestari käsittelemään kipeitä asioita ja ongelmia sadun keinoin. Pitää vain muuttaa omaa ajattelutapaa.

Tove Jansson, Taikatalvi *****

WSOY-pokkari 2010

suom. Laila Järvinen

kuvitus Tove Jansson

alkuteos Trollvinter

ensimmäinen painos ilmestyi 1957