sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tove Jansson: Taikatalvi




Muumipeikkoa alkoi äkkiä pelottaa ja hän pysähtyi lämpöiseen pimeyteen, jonne kuunjuova ei yltänyt. Hän tunsi itsensä hirveän hylätyksi. – Äiti! Herää! Muumipeikko huusi vetäen äitinsä peittoa. – Koko maailma on kadonnut! Mutta äiti ei herännyt.

Muumit nukkuvat yleensä marraskuulta huhtikuulle asti, mutta Tove Janssonin Taikatalvessa Muumipeikko heräsi pimeässä muiden nukkuessa, vatsa täynnä kuusenneulasia, eikä saanut enää unta. Äitikään ei herännyt, vaikka Muumipeikko yritti herätellä häntä. Kaikki kellot olivat pysähtyneet, ulko-ovi ei auennut ja talossa liikkui omituinen otus, jota Muumipeikko ei ehtinyt nähdä. Muumipeikko tunsi itsensä monta päivää yksinäiseksi, mutta sitten hän tapasi talviajat heidän uimakopissa asustavan Tuu-tikin ja lopulta Pikku-Myyn, joka nautti iloisena talven riemuista.

Tove Jansson kertoo äidilleen omistamassa Taikatalvessa satua yksinäisyydestä ja läheisyydenkaipuusta sekä pimeydestä ja talviajasta, jonka moni kokee uuvuttavana ja pelottavana. Muumipeikko kaipasi aurinkoa ja perhettä pitkän aikaa ennen kuin alkoi nauttia talven riemuista. Taikatalven seikkailut pysyttelivät Muumitalon läheisyydessä, mutta yksinäinen Muumipeikko ei voinut arvata, että pian talo oli täynnä vieraita ja ohjelmaa järjestyi joka päivälle. Eikä aikaakaan, niin talvi oli mennyt ja kevät saapui ja perhe heräsi.

Äiti otti hiukan lunta ja teki lumipallon. Hän heitti sen nurinkurisesti kuten äidit aina, ja se putosi lätsähtäen pienen matkan päähän. – Ei sen pitemmälle, äiti sanoi nauraen. – Surkukin olisi osannut heittää paremmin. – Äiti minä pidän kamalasti sinusta, sanoi Muumipeikko.

Taikatalven pelottaviin kokemuksiin kuului tietysti Mörkö, joka etsi lämpöä itselleen, mutta jäädytti samalla kaiken. Mörkö oli kasvanut talviaikana suureksi. Lisäksi kaikista pahin oli Jäärouva, sillä jos häntä katsoi suoraan kasvoihin, paleltui jääksi. Orava katsoi ja kuoli, joten Muumipeikko joutui kohtaamaan kirjassa kuoleman ja piti hautajaiset oravalle. Muumipeikko piti myös oravaa suuressa arvossa, joten hän oli ansainnut hautajaiset. Oravan lähtö oli aika erikoinen jäähevosen selässä. Fantasiaa.

Taikatalvessa syvennytään myös Muumipeikon esi-isään ja erilaisuuden hyväksymiseen. Kirjassa tapahtui eräänlainen kiusaamistapahtuma, kun Muumipeikko, Tuu-tikki ja muut otukset eivät pystyneet sietämään ylienergistä Hemulia. Ainoastaan Salome piti Hemulista. Otusjoukon tarkoituksena oli houkutella Hemuli pois Muumilaaksosta, mutta Muumipeikko ei pystynyt siihen. Hän päätti, että kyllä me pystymme sietämään Hemulia, jopa pitämään hänestä. Tove Jansson oli mestari käsittelemään kipeitä asioita ja ongelmia sadun keinoin. Pitää vain muuttaa omaa ajattelutapaa.

Tove Jansson, Taikatalvi *****
WSOY-pokkari 2010
suom. Laila Järvinen
kuvitus Tove Jansson
alkuteos Trollvinter
ensimmäinen painos ilmestyi 1957

10 kommenttia:

  1. Mai, minäkin haluan osallistua Opuscolon haasteeseen, mutta en löydä meidän muumikirjoja mistään! Olisin lukenut tämän ja Muumilaakson marraskuun blogiini. Niitä ei ole annettu pois, mutta kirjaston tilanpuutteen takia ne on jemmattu liian hyvin.

    Onko tuon halimuki just Taikatalvimuki vai onko Taikatalvimuki se, jossa on kaarisilta, jonka kaiteella Muumipeikko istuu?

    Jäärouva on aina kiehtonut minua...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, voi toivottavasti kirjat löytyvät :)
      Tämä muki taitaa olla Talvi-sarjaa. Minusta se oli niin ihana, että ostin miehelle samanlaisen. Aika moni sukulaislapsi on saanut minulta lahjaksi Muumimukeja. Itsellä on tätä Talvi-sarjaa ja tietysti Mörkö ja pakko oli ostaa muki missä Niisku-neiti lukee kirjaa varmaan runoilijan kanssa. Kirjan nimi on Merten orkesteri...mistähän sadusta on kysymys?
      Jäärouva on kirjan mukaan kaunis ;)

      Poista
  2. Taikatalvi on eräs minun suosikkejani talvi-aiheisista kirjoista. Talvesta sinänsä en paljoakaan piittaa, mutta Taikatalvessa on taikaa ja viehätystä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taikatalvessa käsitellään teemoja, jotka koskettavat syvästi mm. erilaisuuden sietäminen, itsenäistyminen, kiusaaminen, kuolema, talvi ja yksinäisyys. Tietysti kirjasta jokainen löytää oman suosikkijuttunsa. Minua kosketti se, että Jansson oli omistanut kirjan äidilleen. Ja Muumipeikko yritti herättää äitinsä. Sitten oli se oravan kuolema. Jostakin syystä kirjan synkimmät teemat nousivat minulle esille. Tottakai kirja on aivan upea, jota ei voi sanoin kuvata.

      Poista
  3. Ihanat muumit! Minä en kerta kaikkiaan jaksa muistaa, että mitä muumeja tulinkaan lukeneeksi mukulana, ainoa selkeä muistikuva on Muumipeikko ja pyrstötähti, mutta luinkohan minä muita?! Tässäkin muumissa on kyllä tutun näköinen kansi. Suloinen muumimuki, tuota minulla ei olekaan. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti lukenut ja katsonut telkkarista muumiohjelmia. Tykkään sinisestä väristä, joten kaapissa on enemmistö sinisiä muumiaiheita...onneksi Mörkömuki on sininen...jostakin syystä minusta sininen ei ole kylmä väri ollenkaan :)

      Poista
  4. Tämä on ihanan erilainen Muumi-kirja. Erilaisuuden ja erillisyyden, itsenäisyyden teemoissa talven keskellä. Olen lukenut kirjan kahdesti ja nyt alkoi jälleen houkutella. Ostin juuri hiljattain tämän hyllyyni - kokoelma on karttunut kirja kerrallaan, vähitellen. Näkymätön lapsi lienee se seuraava ostokseni.

    Mukava oli palailla tämän kirjan tunnelmiin tekstisi välityksellä - kiitos siitä Mai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä minuakin houkuttelee koko sarjan hankkiminen...kirjathan ovat pikkiriikkisiä, eivätkä siten vie kovasti tilaa, vai mitä ;)

      Poista
  5. Minä olen lukenut Muumeja ihan toivottoman vähän. Tämäkin on lukematta, mutta juhlavuoden kunniaksi olisi ehkä syytä ryhdistäytyä :-).

    Kurkkaahan blogiini - haastoin sinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä 100 vuotta on niin hieno juhlavuosi, että muutama Muumi-kirja pitää lukea :)

      Käynpä vieraisilla blogissasi :)

      Poista