Tänään on jouluaatto.
Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä
hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia.
Skotlantilaissyntyisen Lisa O´Donnellin esikoisteos Mehiläisten kuolema kertoo raadollisen tarinan siskoksista, jotka olivat
eläneet narkkarivanhempiensa luona jatkuvassa rikollisuuden, väkivallan ja
huostaanoton pelossa vuokratalossa Glasgowin Maryhillissä. Huostaanotosta
heillä oli ennestään karvaita kokemuksia, joten vanhempiensa kuoleman jälkeen tytöt
olivat hiljaa, eivätkä ilmoittaneet kenellekään. Tytöt hautasivat kaikessa
hiljaisuudessa vanhempansa puutarhaan naapurin miehen ihmetellessä tyttöjen
outoa puutarhanhoitoinnostusta keskellä joulukuuta. Haudoille he istuttivat
laventelia.
Kirjan kertojina toimivat 12v. Nelly, 15v. Marnie ja Lennie,
naapurin vanha setä, jonka omat luurangot kolisivat kaapissa. Kirjan juonen
kehittyessä tytöt alkoivat viihtyä paremmin Lennien luona, jota huoletti
tyttöjen vanhempien jatkuva poissaolo. Vanhempien poissaolosta oli
kiinnostuneet myös huumekauppiaat, sillä tyttöjen isällä oli piilossa
huumerahoja. Lopulta tyttöjen luokse tuli myös isoisä, joka halusi oman tyttönsä
ja lapsenlapsensa asumaan taloonsa. Isoisä oli entinen alkoholisti, joka
hakkasi perhettään, mutta oli omien puheidensa mukaan raitistunut ja nykyisin
uskovainen. Nelly meni isoisän lankaan, mutta Marnie ei. Viisitoista vuotta
valheessa elämistä oli tehnyt Marniesta koviksen, jonka sisälle oli vaikea
päästä. Tässä tarina kaikessa lyhykäisyydessään. Unohdin mainita Lennien
mainion koiran Bobbyn, joka kaiveli jatkuvasti tyttöjen uusia kukkapenkkejä.
Voi luoja, kuinka minä
vihaan perjantaipäiviä. Niihin ei ole luottamista. Viikonloppuja vailla
aterioita, viikonloppuja, jolloin on kuunneltava huolimattomien isien kotiin
tuomia ventovieraita, isien jotka juovat ja sitten pissaavat kokolattiamatolle,
hiivatti soikoon. Mikä lemu siitä jääkään. Kauhea lemu.
Tämän tarinan lapset eivät saaneet elää lapsuuttaan
leikkien, sillä heillä ei ollut leluja. Jos oli, niin isä oli varastanut ne jostakin.
Jos tyttökaveri kävi kylässä, niin isä saattoi käyttää hyväksi. Ehkä
perhetaustojen karmeus, lika, sottaisuus ja vanhempien huumeiden käyttö
aiheutti sen, että tytöt viihtyivät koulussa, koulussa sai sentään ilmaisen
aterian, jota kotoa ei saanut koskaan. Marnien koulutodistus oli täynnä
kiitettäviä, mutta sosiaaliset taidot olivat puutteelliset ja opettajat
valittivat käytöshäiriöistä. Nelly soitti viulua taivaallisesti, mutta
hänelläkin oli vaikeuksia muiden samanikäisten parissa. Heillä oli yhteinen
salaisuus: kuolleet vanhemmat kukkapenkissä.
Kirja oli viiltävä kuvaus sosiaalisista ongelmista ja lasten
selviytymiskeinoista niiden keskellä. Oman lisänsä tarinaan toi vanhempien
kuolemat, johon lukija saa selvyyden vasta kirjan loppupuolella. Kirja on
selkeästi nuortenkirja, lapset vastaan aikuiset ja yhteiskunta. O´Donnell on
saanut mahtumaan kirjaan myös komiikkaa ja huumoria, joten lukukokemuksena kirjassa
ei uitu surkeuden syövereissä, vaan tytöillä, varsinkin Marniella, oli aina
jokin uusi keino selviytyä ongelmista.
Isäni, tuo iljettävä
ja pahansuopa mies, istutti minut illalla syliinsä. Hän sanoi rakastavansa
minua.
Lisa O´ Donnell, Mehiläisten kuolema ****
suom. Seppo
Raudaskoski
Moreeni 2013
The Death
of Bees 2012
s. 304
Kiitos arviostasi, tästä en ole kuullutkaan. Vaikuttaa vaan aika rankalta luettavalta..
VastaaPoistaEi tämä niin rankka ole. Tytöt ovat reippaita ja ovat tottuneet surkeaan elämään ja aika reippaasti kertovat omat ajatuksensa kaikesta. Oikeastaan tyttöjen ajatukset olivat aika virkistäviä ja nuorten elämä tuli elävästi esille.
PoistaAina välillä tämä Mehiläisten kuolema on tullut vastaan mutta olen skipannut sen nimen takia (nimi ei ole herättänyt mitään mielenkiintoa). Nyt kun syvennyin lukemaan postaustasi, niin kirjahan vaikuttaakin todella mielenkiintoiselta. Välillä skippailen kirjoja ihan omituisista syistä.
VastaaPoistaLuin kirjastossa tuon kannessa olevan tekstin: Tänään on jouluaatto...eivät olleet rakkaita vanhempia. Silloin halusin lukea kirjan. Tietysti kirjan nimi kiinnosti muutenkin, koska se poikkeaa tuosta nimien valtavirrasta: Hippa, Pääoma, Esikoinen eli mielestäni Mehiläisten kuolemassa on sanomaa...nehän kuolivat ihan oikeasti melkein sukupuuttoon, mutta tässä kirjassa ei niihin mehiläisiin kauheasti paneuduta, vaan tytöt ovat pääosassa.
PoistaSuosittelen kirjaa, suorastaan koukutuin siihen.
Onpa kirjalla tyylikäs kansi, tykkään. Alkoi itse kirjakin kiinnostaa, vaikka mainitsitkin sen olevan enempi nuorille suunnattu. Olen tainnut tästä kirjasta kuulla aiemminkin, sillä (enkunkielinen) nimi on hämärästi tuttu. Ehkä olen hipeltänyt kirjaa jossain. Täytyypä ensi kerralla vaikka hipeltää se lainaksi kirjastosta. :)
VastaaPoistaKansikuva vastaa kirjan tarinaa todella hyvin. Kirjan voi lukea aikuinenkin. Koska kirjan kertojina toimivat tytöt, pidän kirjaa nuorten kirjana, mutta sosiaalisten ongelmien ja vanhemmille tapahtuneiden juttujen vuoksi kirja sopii myös aikuisille.
PoistaKiitos kiinnostavasta esittelystä, Mai!
VastaaPoistaEipä ole tytöillä ollut helppoa;/
♥♥
Ei ollut helppoa, onneksi kirja ei ole totta, mutta kirjoittaja on kyllä mahduttanut mukaan kaiken mahdollisen kamaluuden. Kirjan tytöt ovat kuitenkin aika reippaita ja selviytyvät monesta pulasta.
PoistaVaikuttaa tosiaan kiinnostavalta kirjalta. Ehkä sitten kun oman hyllyn kirjapinoja on tarpeeksi tuhottu, voisi harkita tämän(kin) lukemista :)
VastaaPoistaKirjoittaja on onnistunut kirjoittamaan erikoisen esikoisteoksen, joten hänestä varmaan kuullaan jatkossakin...mitä niille vanhemmille oikein sattuikaan...hm...
PoistaHuh, vaikuttaa melko rankalta kirjalta! Nimi oli tuttu, mutta sisällöstä en ole tainnut juuri kuulla. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaRankkuus riippuu lukijasta. Tyttöjen ajatusten seuraaminen on mielenkiintoista. Kirjailija on saanut mukaan aika paljon tragikomiikkaa kuten tuo naapurin koira, joka löytää kukkapenkeistä enpäs kerro mitä ja tytöt yrittävät päästä koirasta eroon...
Poista