sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Helena Meripaasi: Koppakuoriaiskevät



Helena Meripaasin Koppakuoriaiskevään mukana pääsemme kulkemaan intomielisen nuoren Kissen mukana koirien koulutuksessa ja nuorten maailmassa. Kisse kirjoitti vuosi sitten ylioppilaaksi, haki eläinlääkikseen, mutta ei päässyt sinne. Nyt pitäisi päättää mitä tekisi isona tai mitä opiskelisi sitä ennen. Päivät kuluvat Kennelliitossa töitä tehden, joten aikaa ei ole oikein pääsykokeiden lukemiseen, sillä koiraharrastus on vienyt tytön melkein kokonaan ja tietysti kolme omaa koiraa. Kirjan nimi Koppakuoriaiskevät viehätti minua kovasti. Kissen ystävät pitivät häntä sulkeutuneena, koppakuoriaisena, joka haluaa pysytellä omissa oloissa.

Kirjan alussa Kisse kohtasi Jannen, joka opiskeli yliopistossa ja oli mukana opiskelijariennoissa. Kisse tunsi olonsa ulkopuoliseksi ja sitä paitsi Janne oli seurustellut aiemmin neljä vuotta ja ollut kihloissa, mustasukkaisuutta oli heti ilmassa. Kissellä ei ollut seurustelukokemuksia, sillä muutamat tapaamiset eivät jatkuneet koskaan seurusteluasteelle. Kisse asui isänsä kanssa, joka kulki työmatkoilla, joten yhteistä aikaa ei juuri ollut. Äiti asui Rovaniemellä uuden perheensä kanssa. Kisse purki yksinäisyyttään koiria ulkoiluttamalla ja kouluttamalla niitä. Kouluttamisen ohella Kisse oli saanut kavereita muista kouluttajista, mutta ystäväpiiri oli pieni.

Mutta voiko harrastuksen liittää jotenkin opiskeluun? Vanhemmat painostivat Kisseä pyrkimään uudestaan eläinlääkikseen. Janne patisteli päättämään tiedekunnan ja lukemaan pääsykokeisiin. Kisse ei osannut päättää ja päivät kuluivat nopeasti. Lopulta Kisse päätti opiskelupaikasta ja aloitti pääsykokeisiin lukemisen, mutta miten niille kävi? Kirja kertoo sen. Koppakuoriaiskevät on raikas nuorten kirja, joka kertoo yksinäisyydestä, seurustelusta, opiskelusta, koiraharrastuksesta ja yleensä nuoren ihmisen elämästä, joka etsii vielä paikkaansa yhteiskunnassa. Kirjan sanoma on se, että opiskeleminen on melkein ainoa keino kuulua johonkin nuorten maailmassa. Aikuisuus kolkuttelee ovella hieman pelottavana. Jos jää ulkopuoliseksi syrjäytyy, sillä aina on muita, jotka vievät mm. opiskelupaikat, poika- tai tyttökaverit, työpaikat jne.

Koppakuoriaiskevät kuuluu kirjailijan Kisse-sarjaan. Sarjassa on ilmestynyt myös Elämäni frettinä ja Pöllöhilloa kirjat. Meripaasi on kirjoittanut yhteensä 13 nuorten kirjaa ja Koiranvirkoja – Suomalaisia työ- ja harrastuskoiria (2004) tietoteoksen. Suosittelen kirjaa varsinkin koirista ja eläimistä pitäville nuorille. Kirja saa plussaa koiraharrastuksesta ja kouluttamisen esilletuomisesta.

Helena Meripaasi, Koppakuoriaiskevät
Otava 2008
s. 240

4 kommenttia:

  1. Varmasti kiintoisaa...
    Kiitos postauksesta, Mai! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lapsilla on yhteensä 7 koiraa plus meidän 2 koiraa...koirakirjat kiinnostavat, kun jostakin syystä nuo koirat kiinnostavat :)

      Poista
  2. Mekin olemme aina eläneet koiramaista elämää;)

    Sinulle on jotain blogissani....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes muista aikaa ilman koiria, sillä lapsuudenkodissani oli aina koira...olen myös kiinalaisessa horoskoopissa koira, ehkä sekin kertoo jotakin, en tiedä tarkemmin.
      Käyn kurkkamassa sinun blogiasi :)

      Poista