Sari Pöyliön esikoiskirja Pölynimurikauppias on hurjan hauska novelli/tarinakirja, joka
kertoo äideistä ja tyttäristä ja niistä kiukustuttavista ja riemastuttavista
hankauksista mitä heidän välille voi syntyä. Kirja tuo esille railakkaasti
esille aikamoisen määrän erilaisia äitityyppejä ja samalla myös ne tyttäret.
Kirjassa on kahdeksan eri kertomusta: Matkalla äidin kanssa, Vahva vanhemmuus,
Kellonkissaniitty, Pallo-Hoover, Härän haju, Side, Syvyyteen ja Melkein
ihminen.
Nainen purskahti
käheään nauruun. Mikä groteski ihminen!
- Oletteko edes itse
koskaan koskettanut torttuanne? Helen kysyi, ja painoi tavattoman siivottomasti
vasemman kätensä jalkainsa väliin lavendelinsinisen hameen päälle. Ritva luuli
saavansa aivoinfarktin.
Yllä oleva ote on Härän
haju-kertomuksesta, jossa ns. vanhempi yksinäinen nainen, Ritva, muutti
rivitaloasuntoon äitinsä kuoleman jälkeen. Naapurissa asui yksinhuoltajaäiti
Helen kahden tyttönsä kanssa. Helen ja tytöt astuivat Ritvan yksinäiseen
elämään kyselemättä ja pian Ritva huomasi olevan ystävä, lastenhoitaja ym. ja
yksinäinen elämä täyttyi Helenin ja tyttöjen seurasta. Ainoa, mihin Ritva ei
tottunut, oli Helenin löyhä seksuaalimoraali. Mutta niinhän siinä kävi,
että Helenin hillitön seksuaalisuus vaikutti myös Ritvaan ja patoutuneet
tunteet saivat kyytiä.
Syvyys-tarinassa
Saaran ja Akin ainoa lapsi, tytär Silja, muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja
valmistuttuaan päättää lähteä ulkomaille töihin. Tytön lähdettyä vanhemmat
huomaavat kasvattaneensa kyytä povellaan, sillä Silja tyhjensi mennessään
vanhempien pankkitilin. Siinä voi vanhemmilta kysyä aikamoista
anteeksiantamisen lahjaa, kun tytär joskus palaa kotimaahan. Sari Pöyliö on
kirjoittanut aika tragikoomisia tarinoita, joista varsinkin Kellonkissaniitty on vertaansa vailla
oleva hullunhauska tarina. Kellonkissaniityssä perheen äiti kuoli ja äiti oli
toivonut tulevansa haudatuksi Kellonkissaniitylle. Isä vastusti toivetta, sillä
hän oli jo teettänyt hautakiven, jossa oli heidän molempien nimet. Niinpä Taina-tytär
kidnappasi kuolleen äidin ja lähti pakomatkalle kohti Kellonkissaniittyä. Tietysti
isä ja poliisit seurasivat perässä. Tarinan juoneen tuli lisäväriä, kun
pakomatkalla oleva Taina ja kuollut äiti joutuivat vaihtamaan kulkuvälineitä,
että seuraajat eivät saaneet heitä kiinni. Viimeisin etappi matkattiin
linja-autossa.
Melkein ihminen-tarina
kokoaa kirjan lopussa tarinat yhteen, sillä siinä tarinoiden vanhat äidit ovat
vielä paikassa, joka on kuin odotustila kuolemalle. Alkuun vierastin tätä
tarinaa, mutta lopulta ymmärsin juonen ja sain sen sopimaan tarinoihin. Ehkä
itse olisin jättänyt tarinan pois ja kirjoittanut tilalle jotain muuta, sillä
edelleenkin vierastan sitä, kun kuolleita ihmisiä käytetään tarinan päähenkilöinä,
jotka puhuvat ja käyttäytyvät kuin elävät.
Sari Pöyliö, Pölynimurikauppias
ja muita äitien erehdyksiä
Atena 2014
s. 166
Minä olen varannut tämän kirjastosta, mutta vielä en ole kirjaa käsiini saanut. Postauksesi perusteella tiedossa on hauska lukuelämys, jota odotan innolla. :)
VastaaPoistaTämä on Jonna tosi hauska kirja. Harvoin löytyy kirjoja, jotka ovat oikeasti huvittavia, tämä on sellainen. Viime vuonna huvittavin oli Avioliittosimulaattori. Kiva nauraa välillä kun lukee kirjaa :)
PoistaKuulostaa kiinnostavalta! Olen ajatellut pitäväni kevään uutuuskirjoista lukumaratonin jossain vaiheessa ja tämä sopisi kyllä kokonsa puolesta hyvin lukujoukkoon mukaan.
VastaaPoistaTykkäsin myös aikoinaan Claire Castillon novellikokoelmasta Äidin pikku pyöveli, jossa teemana on myöskin äidit ja tyttäret. Tunnelma novelleissa on ranskalaisen pirullinen.
Tämä on oikein sopiva kirja lukumaratoniin, sillä se on hauska ja viihdyttävä. Täytyypä tarkistaa tuo Castillon kirja, sillä se kuulostaa ihan sopivalta kevätkirjalta. Päästään irti tästä masentavasta talvesta...täällä ei ole edes lunta...onneksi päivät ovat jo valoisampia :)
PoistaKuulostaa hauskalta. Löytäisiköhän tuosta teoksesta itsensä? :)
VastaaPoistaJos haluat lukea hauskan kirjan, niin lue ihmeessä tämä kirja...sanoisinko, että aivoinfarkti on ollut aika monesti tullakseen, mutta täällähän sitä kirjotellaan edelleen kirjablogia :D
Poista