Tiina Raevaara: Laukaisu

Runeberg-palkinnon saanut kirjailija Tiina Raevaara on kirjoittanut ensimmäisen jännityskirjansa Laukaisu. Tosin en pitänyt kirjaa jännityskirjana ennen kirjan loppua, joten kirjan huippu oli osattu kohdistaa oikeaan paikkaan. Kirjan loppu yllätti, vaikka sitä kohti kirjan kuvioissa mentiin välillä John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä kirjan kuvioiden mukana. Kirjailija osasi yllättää huippuhyvällä loppuratkaisulla, joka jää kummittelemaan lukijan ajatuksiin.

Heidän kodissaan kaikki oli huonommin kuin muiden, ja toisinaan Pauliina oli kuristua asiasta johtuvaan kateuteen. Erityisesti hän kadehti muiden kotien tuoksua: pesuaineen, ruuan, hyvän elämän tuoksua. Heidän talostaan kaikki miellyttävät hajut lähtivät välittömästi karkuun. Kuinkahan suuri osa Pauliinan ahdistuksesta johtui nimenomaan hajusta?

Kirjan aviopari on Pauliina ja Kerkko ja heillä on esikouluikäiset kaksostytöt. Kerkko oli masentunut ja vaikutti siltä, että myös Pauliina oli masentunut tai uupunut. Kirjasta loisti uusavuttomuus ja elämänhallintataitojen puuttuminen. Perhe kipuili omassa yksinäisyydessä eivätkä he pystyneet hakemaan apua tilanteeseen. Pariskunta makasi päivät kotona ja vihasivat toisiaan. Pauliina liikkui sen verran, että vei tytöt esikouluun. Puhtaat vaatteet ja astiat puuttuivat. Rahat olivat lopussa. Koti oli kuin sikolätti, haisi ja hajosi joka paikasta. Silti Pauliinalla oli unelma päästä yliopistoon ja sen vuoksi hän luki Steinbeckin kirjaa yhä uudelleen, sillä se oli pääsykoekirja. Kerkko ei kuulunut unelmaan eikä tulevaisuuteen.

Pauliina oli läpsäissyt lapsiaan. Hän oli huutanut heille, kirkunut kuin hullu, sulkeutunut vessaan pakoon heitä, sulkenut heidät makuuhuoneeseen ja teljennyt hetkeksi oven, uhkaillut heitä lelujen poisheittämisellä tai ruuan kieltämisellä tai omalla lähtemisellään, tehnyt kaikenlaisia järkyttäviä tekoja.

Laukaisu on kertomus yhdestä päivästä. Tuon päivän aikana Pauliina päätti useita eri asioita, joilla parantaa itsensä ja kaksostyttöjensä elämänlaatua. Pauliina sai tehtyä joitakin muutoksia, hän pakkasi mm. omat ja tyttöjen vaatteet ja ilmoitti avioerosta ja muutosta Kerkolle. Kerkko oli myös ahkeroinut masentuneessa mielentilassaan. Iltapäivällä, kun Kerkko oli hakenut tytöt päiväkodista, jatkui asioiden selvittely. Kirjan sisälle on koottu runsaasti rekvisiittaa ikävistä perhetapahtumista. Kirjaa ei voi lukea kevyesti ja sitä voi kuvailla psykologiseksi jännityskirjaksi. Tosin en osannut jännittyä ennen loppua. Luin surullisista perhetarinoista, joissa kaikissa olisi voinut olla asiat toisin. Olin pikemminkin surullinen kuin jännittynyt.

Tiina Raevaara, Laukaisu ****

Paasilinna 2014

s. 120
Jännityskirja