Rakastan sinua joka
tapauksessa – vaikka minua tai rakkautta tai edes elämää ei ole olemassa –
rakastan sinua. (Zeldan kirjeestä Scott Fitzgeraldille)
Jojo Moyesin ensimmäinen suomennettu kirja on rakkauskirja
täynnä tunteita. Jo kirjan nimi Ole niin kiltti, älä rakasta häntä, ja kansikuva kertovat siitä mistä kirjassa on
kysymys: toiveista ja odotuksista, pettymyksistä ja suurista tunteista. Kirja
käy läpi koko tunneskaalan mitä rakkauteen ja rakastumiseen kuuluu. Tietysti
kirjassa koetaan myös niitä pettymyksiä, jotka murtavat sydämen. Kahlasin sata
ensimmäistä sivua turhautuneena, sitten kuului kolaus ja kirja imaisi minut
mukaansa rakkaustarinoiden ääreen, sillä niitä kirjassa oli kaksi kappaletta.
Toinen rakkaustarinoista sijoittui nykyaikaan ja toinen alkoi jo 60-luvulla.
Nuori lontoolainen toimittaja Ellie tuskaili
rakkaussuhteessaan, sillä mies oli naimisissa. Miehellä ei ollut aikomustakaan
erota ja jättää vaimonsa ja lapsensa Ellien vuoksi. Samaan aikaan Ellien työpaikka oli
muuttamassa, joten esimies pyysi Ellietä vilkaisemaan joitakin viidenkymmenen
vuoden takaisia arkistoon talletettuja papereita ja kirjoittamaan sen ajan
naisista lehteen jonkun jutun. Ellie löysi arkistosta vanhan kirjeen ja alkoi
etsiä kirjeen omistajia, sillä kaunis kirje kosketti Ellietä. Pyöriessään
arkistossa Ellie tutustui siellä työskentelevään Roryyn ja heistä tuli ystävät.
Kirje oli arvoituksellinen ja siinä ilmoitettiin paikka
minne tulla. Aika oli 60-lukua, joten ihmisiä ei saanut yhtä hyvin kiinni kuten
nykyaikana. Ihmiset lähettivät toisilleen kirjeitä. Kirje oli osoitettu
Jenniferille, joka oli naimisissa Larryn kanssa. Jennifer ei saapunut koskaan
paikalle, sillä hän joutui autokolariin ja menetti muistinsa. Larry tiesi
suhteesta, mutta ei kertonut siitä Jenniferille. Jennifer joutui elämään
katkeroituneen miehen vaimona muistamatta tapahtumia ennen kolaria, kunnes…
Miehen seuralainen
nauraa hohotti päätään pudistellen, kuin anoen miestä lopettamaan. He
kilistivät lasejaan. Ja sitten mies kääntyi. Jenniferin sydän pysähtyi. Huone jähmettyi
ja keikahti sitten kumoon. Hän ei tuntenut lasin putoavan sormistaan ja tajusi
vain hämärästi suuressa salissa kaikuvan hälinän, keskustelusorinan lakkaamisen
hetkeksi, ripeät askeleet, kun tarjoilija kiiruhti häntä kohti siivoamaan
sirpaleita.
Mutta eihän tarinoissa kaikki suju kuin tanssi, joten kirjan
sivuilta löytyy lukijalle monia uskomattomia juonenkäänteitä. Kirjan tarinat
yhtyvät vuonna 2003 eli neljäkymmentä vuotta kirjeen lähettämisestä. Ellie sai
puuttuvat palaset loksahtelemaan paikoilleen ja kirjoitettua rakkaustarinansa
lehdelle. Samalla hän järjesti oman elämänsä rakkaustarinan uusiksi. Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on
hurmaava rakkauskirja, josta ei puutu ongelmia ja kyyneliä ja niitä ihanan
pakahduttavia onnentunteita. Toivottavasti tästä kirjasta tehdään iki-ihana elokuva.
En ole varma, millä
olen ansainnut sen oikeuden. Vai olenko ylipäätään ansainnut sitä. Mutta jo
pelkästään mahdollisuus ajatella kauniita kasvojasi ja hymyäsi ja tieto, että
osa siitä saattaa kuulua minulle, on todennäköisesti suurinta, mitä minulle on
elämässäni tapahtunut.
Jojo Moyes, Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
The Last Letter From Your Lover
suom. Heli Naski
Gummerus 2014
s. 530
Maijan, Norkun, Janen ja Marin bloggaukset voit lukea klikkaamalla nimeä.
Kiitos linkityksestäsi =)
VastaaPoistaTämä kirja meni tosiaankin nopsaan sivumäärästä huolimatta. Tykkäsin ja upposin kirjaan.
Sama täällä, uppouduin tarinaan ensimmäisten sadan sivun jälkeen. Ne sata olivat vähän siinä ja siinä jaksanko jatkaa eteenpäin kirjan parissa, mutta sitten tapahtui jotakin, en tiedä mitä, ja tunteet ottivat vallan...
PoistaOi, elokuva olisikin hyvä idea!
VastaaPoistaMinä vähän väsyin niihin "läheltä piti" -tilanteisiin, kun melkein kävi hyvin mutta ei sittenkään. Silti kirja oli tosiaan melkeinpä pakko lukea nopeasti.
Minusta muuten kirjailijan nimi on niin herttaisen kuuloinen, että sekin vaikutti lukupäätökseen :)
Taisin lukea jonkun bloggarin arvion ensin ja sitten varasin kirjan :) Vähän säikähdin kun kirja oli niin paksu, mutta sen luki nopeaan, kun vauhtiin pääsi.
PoistaMinulta tuo kirja on mennyt ohi. Täytyykin etsiä tuo kirja.
VastaaPoistaEtsi ihmeessä. Ihanan romanttinen kirja :) mutta ei mikään pusipusikirja.
PoistaKiitos linkityksestä :)
VastaaPoistaKirjasta voisi tosiaankin saada hyvän elokuvan aikaan!
Kiva, että olet samaa mieltä :) Kirjassahan sattui ja tapahtui ainakin yhden elokuvan verran.
PoistaTuossa yllä sanoin etsiväni tuon kirjan. Niin teinkin. Kyllä tuon elokuvana katsoisi. Kyllä minä pidin kirjan tunnelmasta. Pitää vielä viedä blogiin teksti huomenna jossain ihmeen välissä.
VastaaPoistaKiva, että innostuit lukemaan kirjan. Käyn kurkkamassa arviosi. Tästä tulisi elokuva minun makuuni...ehkä pääosan vanhempi mies olisi George Clooney...Hugh Grant olisi myös ihku...
Poista