Maria Autio: Varjopuutarha

Maria Aution kauniskantinen Varjopuutarha kertoo Pihlasta, lievästi autistisesta tytöstä, joka joutuu kohtaamaan omia ja muiden pelkoja erilaisuutensa vuoksi. Pihla erotetaan luokassa sermin taakse ja hänen päässään pidetään kuulokkeita aistiyliherkkyyden vuoksi. Kirjan sivuilla lukija perehtyy autismiin liittyviin näkyviin oireisiin mm. käsien heiluttamiseen, kömpelyyteen ja kyvyttömyyteen hillitä itseään, mutta myös näkymättömiin oireisiin kuten heikkoon sosiaaliseen kommunikointiin. Pihlan oli vaikea ystävystyä, joten hän oli yksin. Jopa omat siskokset häpesivät häntä. 

Sermien takaa en nähnyt muita lapsia. Välillä kapusin tuolille ja kurottelin varpaillani kurkistaakseni reunan yli. Pian käperryin takaisin kolooni. Tunsin itseni oudoksi hyönteiseksi, jolla oli isot, pullottavat verkkokalvot. Hyönteinen oli suljettu pulloon tai tulitikkurasiaan. Mutta jättimäiset kuulosuojaimet päässänikin, sermit ympärilläni, minä kaipasin kiihkeästi kaveria. Ymmärrätkö sinä sitä, Kronos?

Kirjan sivuilla Pihla muistelee lapsuuttaan koulukiusattuna erityislapsena. Kiusaaminen helpottui lukioon mennessä eikä hänellä ollut enää näkyviä sermejä ympärillään, ne olivat muuttuneet näkymättömiksi, mutta edelleenkään hänellä ei ollut kavereita. Äiti yritti ehdotella autisminuorten kerhoa, mutta Pihla kulki mieluummin yksin omassa varjopuutarhassa. Eräänä päivänä varjopuutarha muuttui kauhujen paikaksi, jonne Pihla ei pystynyt palaamaan pitkään aikaan.

Kirjan sivuilla tutustutaan nuorten elämään peruskoulun jälkeen: kotibileisiin, muotivaatteisiin, seurusteluun, lukioon ja ammattikouluun, huumeidenkäyttöön, koulukiusaamiseen, väkivaltaan. Kirjan sivuilla sivutaan jopa koulusurmien uhkaa ja netti- ja kännykkäkiusaamista. Pihlan elämä ei ollut helppoa erilaisuutensa vuoksi ja sen vuoksi, että muut eivät hyväksyneet erilaisuutta, vaan katsoivat oikeudekseen pilkata Pihlaa. Kiusaamiseen yhtyivät myös kasvatusalan ammattilaiset, rehtori ja opettajat. 

Varjopuutarha on Pihlan kasvukertomus hyväksymään itsensä erilaisena ja etsimään vertaisia. Kirjan sanoma on vahva, jokaisen lukijan tulisi ajatella omia ennakkoluulojaan ja käyttäytymistä erilaisten ihmisten parissa. Kirja on hieno lukukokemus nuorille, ja suosittelen sitä varsinkin kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

Ja juuri sinä yönä ajattelin ensimmäistä kertaa sinua, Kronos. Ristin sinut sillä hetkellä, kun ymmärsin olevani aikatunnelissa: minun piti vain jaksaa odottaa. Tunnelissa olisi nihkeää ja koleaa kuin öisessä teltassa. Uhkia ja vaaroja riittäisi. Mutta kun näin sinut perillä, tiesin että tulisin jaksamaan. Aikatunneli oli kuin makuupussi, jossa minä nukuin. Tai perhosen kotelo. Mutta karvaisella toukallakin tulisi olemaan vielä hetkensä. Vetoketju aukeaisi. Kotelo halkeaisi. Silloin se osaisi tanssia.

Maria Autio, Varjopuutarha *****

Karisto 2014

s. 202

Kannen kuva Marc Owen

ps. Lue myös arvosteluni Kristine Barnettin kirjasta Ihmeellinen mieli - Poikani tarina. Kirja kertoo kirjoittajan omasta pojasta, joka on autistinen.