William Golding: Kärpästen herra

William Goldingin esikoisromaania Kärpästen herraa (1954) on luettu kouluissa kymmeniä vuosia. Luin kirjan ensimmäisen kerran yläasteella ja saman kirjan lukivat lapseni koulussa. Ostin silloin kirjan itselleni, koska halusin lukea sen uudelleen, mutta kirja on jäänyt lainareissulle. Minusta kirja oli huikea mielikuvitustarina Tyynen meren saarelle joutuneista koulupojista, joista vanhimmat olivat 12-vuotiaita ja nuorimmat noin 6-vuotiaita. Aika oli toisen maailmansodan aikaa ja pojat olivat alasammutussa koneessa matkalla jonnekin. 

”Eikö täällä ole ketään aikuisia?”

”En ainakaan usko olevan.”

Vaalea poika sanoi tämän miltei juhlallisella äänellä, mutta sitten hän äkkiä tajusi omien sanojensa riemastuttavan merkityksen. Keskellä raiviota hän keikahti käsilleen seisomaan ja virnisti iloisesti paksulle pojalle, joka näytti seisovan hänen edessään ylösalaisin.

Pojat olivat hyvin kasvatettuja koulupoikia, jotka olivat tottuneet sääntöihin ja aikuisten auktoriteettiin. He olivat pukeutuneet koulupukuihin, mutta pikkuhiljaa vaatteet hajosivat ja olivat liasta tönkköinä. Heidän hiukset kasvoivat pitkiksi. He söivät hedelmiä ja onnistuivat metsästämään villisikoja. Pikkuhiljaa pojista kehittyi metsäläisiä jopa raakalaisia, joihin eivät sivistyneet säännöt päteneet. Alun perin joukon johtajana toimi Ralph, joka halusi kiihkeästi pois saarelta. Loppusekasorron vallassa hullujen ideoiden ja koko joukon ankarana päällikkönä toimi Jack, joka anasti johtajuuden Ralphilta kieroudella, varkaudella ja väkivallalla. Saari oli tuhoutumispisteessä Jackin hullujen päätösten vuoksi, joiden seurauksia ei kukaan muu kyseenalaistanut tai ajatellut kuin Ralph. 

Hän kompastui juureen, ja huuto hänen takanaan kohosi yhä hurjemmaksi. Hän näki yhden majoista leimahtavan liekkeihin, tuli näykki hänen oikeata olkapäätään, ja vesi kimalsi hänen edessään. Sitten hän kaatui kierien lämpimällä hiekalla, kohotti torjuen käsivartensa ja yritti huutaa armoa.

William Golding sai James Tait Black Memorial palkinnon -79, Booker -palkinnon -80 ja Nobel -palkinnon -83. Nobel - lautakunnan perustelu palkinnon myöntämiselle oli: "Romaaneista, jotka teräväkatseisella realistisella kerronnallaan ja tarinan monipuolisuudella ja yleismaailmallisuudella valaisevat nykymaailman ihmisen elämää.”

Kirjan nimi Kärpästen herra on vertauskuvallinen ja se on hepreankielinen käännös Belsebubista. Tästä kuuluisasta kirjasta on tehty kaksi elokuvaa -63 ja -90. Iron Maiden on tehnyt samannimisen kappaleen, joka pohjautuu romaaniin. Toinen maailmansota ja sotakokemukset vaikuttivat Goldingin ajatuksiin ihmisen pahoista ja pimeistä puolista. Kärpästen herra on hyvä esimerkki siitä miten lapsi muuttuu pahaksi. Ehkä juuri siksi kirjaa on käytetty paljon koulujen opetuskirjana, koska siinä hyvä ja paha taistelevat keskenään. Itselleni tuli mieleen valtionjohtajat, jotka saavat taakseen tarpeeksi tukijoita ja silloin he pystyvät päättämään ihan hulluja päätöksiä, kun kansalaiset on peloteltu hiljaisiksi ja muita päätöksiä ei suvaita. Kirja on huikea klassikkoteos.

William Golding, Kärpästen herra

suom. Juhana Perkki

Otava 2007

The Lord of the Flies 1954

Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran suomeksi 1960.

s. 336