E.L. Doctorow: Homer ja Langley

Keltaisen kirjaston tämänkertainen kirjavalinta osui E.L. Doctorowin Homer ja Langley teokseen. En ollut koskaan kuullutkaan kirjailijasta, vaikka kansiliepeen tekstin mukaan hän on nykyamerikkalaisista kirjailijoista arvostetuimpia ja mielenkiintoisimpia. Hän osaa yhdistää taitavasti mukaansatempaavan tarinan ja aidontuntuisen miljöön. Se pitää hyvin paikkansa tässä kirjassa, joka kertoo historiallisista tositapahtumista 1900-luvun Amerikassa. Netissä on aika paljon juttua näistä oikeasti eläneistä veljeksistä ja kuvia heidän kodistaan.

Amerikkalaisveljesten tarina koskettaa, sillä he linnoittautuivat kotiinsa ja elivät siellä kaiken kurjuuden keskellä loppuajat ilman sähköä ja vettä, talo umpeen asti täynnä toisen veljen keräämää tavaraa rottien, kulkukissojen ja torakoiden pitäessä heille seuraa. Tämä oli tarina hienostoperheen pojista, joiden pankkitilillä oli kyllä paljon rahaa, mutta sodassa vaurioituneen veljen omalaatuinen sodankäynti eri laitoksia kohtaan sai kummallisia piirteitä. Kirjan päähenkilö oli Homer, joka oli tarinan mukaan kirjoittanut tämän kirjan sokeiden koneella.

Minun isäni kuoli ensin, sillä hän oli töissä Bellevue Hospitalissa ja sai tartunnan sieltä. Luonnollisesti minun äitini seurasi pian perässä. Sanon heitä minun isäkseni ja minun äidikseni, kun ajattelen heitä kuolemassa äkillisesti ja tuskallisesti, tukehtumassa kuoliaiksi muutamassa tunnissa, koska sillä tavalla espanjantauti ihmiset tappoi.

En ole koskaan halunnut ajatella heidän kuolemaansa. Jos heillä oli jonkinlaisia tunteita minua kohtaan, ne näivettyivät sokeutumiseni jälkeen, aivan kuin he olisivat tehneet tuottamattoman sijoituksen ja halunneet minimoida tappionsa. Siitä huolimatta kuolema oli lopullinen hylkääminen, matka jolta he eivät enää palaisi, ja olin järkyttynyt.

Langleyn palattua ensimmäisestä maailmansodasta, hän oli toipilas kaasumyrkytyksestä. Sodan kauhut tekivät hänestä sodan vastustajan ja ilmeisesti sekoittivat hänen päänsä, sillä hänestä tuli hamstraaja. Päivät ja yöt hän kulki etsimässä tavaroita, joilla talo täyttyi uhkaavasti. Lisäksi hän luki kymmeniä lehtiä joka päivä ja arkistoi tärkeimpiä uutisia. Kaikki lehdet jäivät myös taloon. Kymmenien vuosien kuluessa talossa oli tonneittain sanomalehtiä. Hulluin tavara oli kokonainen auto, jonka Langley toi sisälle taloon osina ja kokosi autoksi. Tarkoitus oli auton avulla säästää sähkömenoissa tekemällä siitä generaattorin.

Kun paranin niin paljon, että jaksoin mennä alakertaan, kysyin Langleylta: Jos halusit tänne auton, miksi et tuonut sellaista uudenaikaista mallia?

Sanoin sen vitsinä istuessani T-Fordissa ja painoin äänimerkin kumipalloa kaksi kertaa kuin huutomerkeiksi perään. Törähdykset kimpoilivat ympäri huonetta ja kertautuivat hupaisina kaikuina ullakolle asti,

Langley otti kysymykseni vakavasti. Tämän sai halvalla, vain muutamalla dollarilla, hän sanoi. Kukaan ei halua näin vanhaa mallia, joka täytyy käynnistää kammella.

Langleyn tavoitteena oli aina säästää, mutta mielestäni hän teki päinvastoin. Tavaraa kertyi valtavasti, jolla he eivät tehneet mitään. Tosin vaatteiden loppuessa veljekset alkoivat pitää armeijan ylijäämävaatteita, joita Langley oli kerännyt. Veljekset eivät käyneet myöhemmällä iällä missään, söivät säilykkeitä, hakivat palopostista vettä jne.

Kirjan sivuilta voi poimia monta teemaa mm. tavaroiden hamstraamisen ja sen seuraukset. Olen toisinaan seurannut TV:stä ohjelmia ihmisistä, jotka hamstraavat tavaroita sairaalloisesti. Heidän asunnoistaan löytyy kaikkea mahdollista kuolleista eläimistä ja tuhoeläimistä lähtien ihmisten ulosteisiin asti, joita voi olla monen vuoden ajalta. Yleensä ihmiset ovat saaneet terveysviranomaisilta ohjeet siivota, mutta sairaat ihmiset eivät pysty siihen. Langleyn sotaneuroosi oli jäänyt hoitamatta ja näkyi sairaalloisena käytöksenä, joka paheni koko hänen elinikänsä. Sokea veli Homer oli hänestä riippuvainen ja sopeutui veljensä oikkuihin.

Tietysti veljesten elämään kuului myös muita ihmisiä, joita saapui taloon yllättäen. Alkuaikoina talossa oli myös palvelusväkeä, mutta pikkuhiljaa Langley sanoi heidät irti milloin mistäkin syystä. Nuorempina veljekset kulkivat juhlimassa, mutta sekin loppui. Vietnamin sodan aikoihin taloon majoittui hippiporukkaa, joka oli ainakin Homerista mukavaa ja toi tervetullutta vaihtelua heidän elämään. Tämä oli erikoinen tarina veljeksistä, joiden elämä kulki loistosta kurjuuteen. Langleyn elämäntarkoitus oli tavaran hamstraaminen ja Homerin musiikki ja sen soittaminen. Erikoinen ja erityinen tarina veljeksistä, jotka elivät pitkän elämän, mutta tavallisuudesta poikkeavalla tavalla. 

E. L. Doctorow, Homer ja Langley *****

suom. Helene Bützow

Tammi 2013

engl. kiel. alkuteos Homer & Langley 2009

s. 210