James Bowen: Katukatti Bob

James Bowen oli huumevieroitushoidossa ja kuntoutuksessa, kun hänen asuintalonsa portaikkoon ilmestyi punaisenkirjava katukissa. Kissa oli huonossa kunnossa ja turkista puuttui karvoitusta, mutta kissa oli selvästi ihmisrakas. James Bowen otti lopulta huolehtiakseen kissasta ja heistä tuli Lontoon kaduilla ihmisten rakastama pari. Jos Bob ei ollut Jameksen mukana soittopaikoilla, ihmiset kyselivät Bobin perään. Bob sai ruokalahjoja ja kissantarvikkeita häneen ihastuneilta ihmisiltä, yleensä naisilta.

Kissa näytti nauttivan hellyydenosoituksista ja alkoi hieroa kylkeään kevyesti minua vasten. Silitin sitä vähän lisää ja tunsin, että sen karva oli huonossa kunnossa ja että turkissa oli siellä täällä paljaita läikkiä. Kissa oli selvästikin kunnon aterian tarpeessa. Ja kiehnäämisestä päätellen se kaipasi myös hellää huolenpitoa.

James Bowen sai Bobin ansiosta elämälleen uuden suunnan. Hän uskalsi luopua metadonihoidosta ja siirtyä subutexiin ja pikkuhiljaa irrottautua huumemaailmasta ja sen lieveilmiöistä eroon. Kirja ei ole pelkästään kirja ihmisten rakastamasta Bobista, vaan se on myös kirja siitä, miten James pääsi huumeista eroon. James Bowenin mielestä Bobilla oli iso vaikutus hänen elämänmuutokseensa, sillä James ei ollut enää yksin, hänen piti huolehtia heidän kahden hyvinvoinnista.

Elämä Lontoon kaduilla ei ollut helppoa. Katusoittaminen oli kiellettyä, joten pian Jameksen piti keksiä jotain kunniallisempaa hommaa rahanansaitsemiseksi ja se löytyi lehdenmyyjän hommasta. Kissa olkapäällä istuen James möi lehtiä enemmän kuin muut, joten kateellisten joukko kasvoi. Muut lehdenmyyjät alkoivat savustaa Jamesta pois lehdenmyyjän hommasta. Entisen huumeidenkäyttäjän ei ollut helppo päästä takaisin tavallisten ihmisten elinympäristöön, hyväksytyksi kansalaiseksi. Jopa suhteiden solmiminen läheisten ihmisten kanssa tuotti ongelmia, sillä James oli heroiinikoukun vuoksi ollut vuosikausia välinpitämätön ja vilpillinen. Mutta äiti ei ollut unohtanut poikaansa.

Väistämättä äiti syytti itseään kaikesta. Hän uskoi pettäneensä minut, mutta minä sanoin, etten syyttänyt häntä yhtään mistään. Totuus oli, että minä olin pettänyt itseni. Loppujen lopuksi tilanteesta ei voinut syyttää ketään muuta.

”Sinä et päättänyt nukkua pahvilaatikoissa ja vetää päätä sekaisin heroiinilla joka ilta. Minä päätin”, sanoin jossain vaiheessa. Se sai äidin itkemään uudestaan.

Pian James huomasi ihmisten puhuttelevan Bobia Bobcatiksi ja turistit tunnistivat kissan Lontoon kaduilla, kun se istui Jameksen olkapäällä tai valjaissa maassa. Kissasta otettiin tuhansia kuvia ja videoita, jotka levisivät YouTubessa. Jameksesta ja Bobista oli tehty myös juttu paikallislehteen. Bobista oli tulossa kissatähti. Suosittelen tätä hellyttävää kissakirjaa kaikille lukijoille. Todella upea kissa. Miau.

Jokainen tarvitsee mahdollisuuden, jokainen ansaitsee toisen tilaisuuden. Bob ja minä olimme tarttuneet meidän tilaisuuteemme.

James Bowen, Katukatti Bob – Kissa joka muutti elämäni ****

suom. Kimmo Paukku

WSOY 2014

A Street Cat Named Bob 2012

s. 265