Nadine Gordimer: Poikani tarina

Väestönsiirtoja vastustavan komitean jäsen tunsi paremmin kuin kukaan heikäläisten asuntopulan, joka oli jatkunut vuosikymmeniä, monien sukupolvien ajan. ”Asunto” tarkoitti väliverholla jaettua huoneenpuolikasta, vajaa, aaltopeltihökkeliä.

Heinäkuun nobelisti on eteläafrikkalainen Nadine Gordimer (1923 - 2014), joka sai Nobelin 1991 ja Booker-palkinnon 1974 kirjasta The Conservationist. Kirjailija vastusti apartheidia 50-luvulta asti, jonka vuoksi hänen teokset oli julkaisukiellossa Etelä-Afrikassa. Gordimer kirjoitti mustien ja valkoisten välisistä jännitteistä, niin myös Poikani tarina teoksessa.

Se nainen muistuttaa sikaa. Meidän esi-isämme eivät syöneet sikaa.

Vaaleanpunaisessa lihassa hänen suunsa ympärillä törröttää värittömiä ihokarvoja, kuin lasilankasäikeitä.

Minulla on kamalia ajatuksia. Hänestä. Isästä hänen kanssaan. Minä kuvittelen kuinka he…voisinko koskaan ajatella äidistä samalla tavalla! Minä inhoan itseäni. Mitä isä on pannut minut ajattelemaan.

Poikani tarina kirjan kertojana toimi mustan kansalaisoikeusaktivistin Sonnyn poika, Will. Sonny toimi mustien lasten opettajana, ennen kuin joutui vankilaan. Sen jälkeen hän toimi ainoastaan kansalaisoikeusaktivistina, sillä häneltä vietiin oikeus toimia opettajana. Sonny oli naimisissa Ailan kanssa ja heillä oli poika ja tyttö, jotka kirjan kertomuksen aikana kasvoivat aikuisiksi. Kirjan pääteema oli Sonnyn kielletty rakkaus valkoisen Hannahin kanssa, jota kesti siihen asti, että Sonny oli jo isoisä. Koko tämän ajan Will toivoi isänsä tulevan järkiinsä ja lopettavan suhteen, sillä Will ei halunnut äitinsä kärsivän asiasta. Sonny ei voinut tunteilleen mitään, hän halusi pitää molemmat naiset. Kirjan toinen teema oli Sonnyn pojan kasvutarina poliittisesti aktiivisen isän taustalla. Kolmantena teemana kirjassa oli apartheid.

Sonnylla oli hyviä alibeja. Niin kuin kaikki rakastavaiset, he halusivat nukkua yhdessä kokonaisen yön, monta yötä. Sonny saattoi olla selityksittä poissa kotoa, ja useimmissa hotelleissa ja lomakeskuksissa vanhat roturajat oli poistettu.

Poikani tarina tuo esille eteläafrikkalaisen apartheidin, rotusorron, ja mustien kansalaisaktivistien toiminnan sitä vastaan. Se, että apartheidia vastusti myös osa maan valkoisista, jää usein huomaamatta, mutta tämän kirjan sivuilla paneudutaan myös siihen teemaan. Kirja avaa silmät Etelä-Afrikan pitkittämälle apartheidille. Kirjailijat ovat usein taistelleet epäkohtia vastaan ja Nadine Gordimer oli yksi taistelijoista. Poikani tarina koskettaa monessa tasossa, eikä se anna meidän unohtaa mustien kohtelua.

Hänet on taas pidätetty. Minä herään nykyään jo ennen aamunkoittoa ja aistin hänet siellä, telkien takana. Kuin hän hengittäisi viereisessä huoneessa, siinä talossa joka poltettiin. 

Nadine Gordimer, Poikani tarina *****

suom. Kristiina Drews

WSOY 1991

My Son´s Story 1990

s. 327