Torgny Lindgren: Kimalaisen mettä

Keltaisen kirjaston Torgny Lindgrenin Kimalaisen mettä teos voitti vuonna 1995 Ruotsin Finlandia-palkintoa vastaavan August-palkinnon. Tämä tarina kertoi kahdesta veljeksestä, jotka olivat vihanneet toisiaan koko elämänsä ajan. Nyt elämän ehtoopuolella, kuoleman kolkutellessa molempien ovia, kumpikaan ei halunnut antaa periksi ensimmäisenä, vaan molemmat odottivat toisen kuolevan ensiksi pois. Kirjan veljeksiä riivasi leppymätön viha. Veljekset asuivat lähekkäin omissa pienissä taloissaan, mutta he eivät käyneet toistensa luona. Ainoastaan kissa kulki talosta toiseen. 

Veljesten elämään tuli hieman eloa, kun keski-ikäinen naiskirjailija tuli veljesten kotikuntaan luennoimaan pyhimyksistä. Toinen veljeksistä, Hadar, oli kutsunut kirjailijan luennoimaan ja tarjosi hänelle yösijaa kotonaan. Yön aikana lunta oli tullut niin paljon, että naisen piti odottaa aurausautoa avaamaan tiet. Odotellessa nainen kirjoitti aloittamaansa kirjaa. Hadarin jutut voittivat kirjoittamisen ja niin naisen lähtöpäivä siirtyi ja siirtyi.

Pian nainen tutustui myös toiseen veljekseen Olofiin. Naisesta tuli molempien veljesten sanansaattaja ja kertomusten kuuntelija. Kuunnellessaan miesten jutustelua, nainen pesi ja ruokki miehet sekä siivosi miesten asunnot ja pesi pyykit. Naiskirjailija kuuli veljesten yhteisen elämäntarinan molemmilta puolin. Kumpi tarina oli oikea, sen voi valita Kimalaisen mettä teoksesta.

Kyyneleet kihosivat nyt hänen, Olofin, silmiin, kun hän ajatteli kaikkea mitä oli oppinut Hadarilta: kiroilemisen, pajupillien veistämisen ja koipien repimisen sammakonpoikasilta, ihmisruumiin kaikki salaisuudet, haukien hirttämisen, viisun tytöstä joka istui kivellä, mahlan juoksuttamisen koivusta, viheltämisen hampaiden välistä. Niin, kaiken hän oli oppinut Hadarilta, ilman Hadarin opetuksia hän ei olisi tiennyt miten elämä on elettävä.

Kesäkuumalla oli viilentävää lukea talviajasta, lumesta ja talon lämmittämisestä puuhaloilla. Kirjan tarina oli erikoinen ja veljekset olivat tyyppeinä erilaisia, mutta myös samanlaisia vihanpitäjiä, sulkeutuneita ja anteeksiantamattomia. Naiskirjailija sai talven aikana kuulla miesten elämäntarinat, jotka olivat erikoiset, mutta liittyivät yhteen. Kirja sanoma on hiljaisuus ja yksinäisyys. Kirjasta nousee herkällä tavalla esille vanhuus, muistot ja kuolema. Kieltämättä kirja oli erikoinen: suolainen ja makea, joka jätti karvaan jälkimaun.

Torgny Lindgren, Kimalaisen mettä ***

suom. Rauno Ekholm

Tammi 1996

Hummelhonung 1995

s. 161