Kristiina Ohlsson: Paratiisiuhrit

Ruotsalaisen kirjailijan Kristina Ohlssonin neljäs Fredrika Bergman-sarjan dekkari on nimeltään Paratiisiuhrit. Fredrika Bergman-sarjan kolme aiemmin suomennettua teosta ovat Nukketalo, Tuhatkaunot ja Varjelijat. Tässä dekkarissa oli edellistä dekkaria huomattavasti tiiviimmin rakennettu tarina lentokoneesta, joka oli matkalla Yhdysvaltoihin. Matkan pään piti alun perin olla New York, mutta kapteeni oli saanut uudet ohjeet, joita hän aikoi myös noudattaa.

Fredrika Bergman oli edellisen kirjan Varjelijat jälkeen asunut perheineen Yhdysvalloissa ja tehnyt toisen lapsen. Fredrikan työpaikkakin oli vaihtunut. Fredrika teki yhteistyötä tiiviisti Ruotsin terrorisminvastaisen yksikön johtajan Eden Lundellin kanssa. Tällä kertaa Ohlsson jätti Fredrikan perhe-elämän kuvaamisen vähemmälle, sillä pääosan tarinasta vei lentokone ja sen kaapanneiden rikollisten jahtaaminen. Jännitystä lisäsi se, että lentoperämiehenä toimi Fredrikan entisen esimiehen poika, Erik.

Nykyisessä tilanteessaan – ohjaamassa kaapattua konetta – Erik alkoi toivoa, että hänen ja isän välinen suhde olisi ollut toisenlainen. Hän huomasi jopa haluavansa kuulla Alexin ääntä. Isässä oli päättäväistä jämeryyttä, jota Erik ei itsessään tunnistanut. Isän ääni antoi hänelle aina turvallisuuden tunnetta.

Paratiisiuhrit on todellinen jännitysnäytelmä, jonka osapuolina toimivat sekä Ruotsin että Yhdysvaltojen viranomaiset, sillä osa matkustajista oli Yhdysvaltain kansalaisia. Poliisityössä oli tietynlaista jähmeyttä, sillä molemmat osapuolet peittelivät sitä mitä tiesivät, vaikka heidän olisi pitänyt tehdä yhteistyötä. Aikaa oli vähän, se laskettiin tunneissa. Fredrika keskittyi puhelintietoihin ja jatkuviin palavereihin. Paratiisiuhrien jännitys tiivistyi koneen lähestyessä Yhdysvaltoja. Kohokohta näyteltiin Yhdysvaltojen ilmatilassa ja jännitystä oli riittämiin. Miten koneelle ja matkustajille kävi ja saatiinko kaappaajat kiinni? En ole aiemmin lukenut dekkaria, jossa kaapataan lentokone. Muistissa kyllä on syyskuun 11. päivä. Kirjan jännitystä lisää se, että kaapparit ovat kuin haamuja, heistä ei oikein saa poliisit eikä lukijat otetta, joten tiedossa on piinaavan jännittävä lukuhetki Paratiisiuhrien lukijoille.

Kristina Ohlsson, Paratiisiuhrit ****

suom. Pekka Marjamäki

WSOY 2014

Paradisoffer 2012

s. 434