Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään?

Tove Jansson on tehnyt mielikuvitusrikkaita kuvakirjoja lapsille ja lapsenmielisille. Olen aiemmin esitellyt kuvakirjan Kuka lohduttaisi Nyytiä? (1960) ja nyt on vuorossa Kuinkas sitten kävikään? kirja Mymmelistä, Muumipeikosta ja pikku Myystä (1952). Kuinkas sitten kävikään? kirja alkaa siitä, kun Muumipeikko on hakemassa maitoa Muumimammalle ja eksyy metsässä.

On kello viis, kun varhaiseen

kaupasta maitokannuineen

käy kotiin Muumipeikko pien,

on pitkä taival metsätien,

puut kolkon korven kohisee,

kun tuuli ähkyy, huokailee –

yö vaihtuu aamun hämärään.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Kustantaja on leikannut aukkoja kirjan jokaiselle sivulle, joten tarina jatkuu sivulta toiselle myös kuvituksen avulla. Voi olla, että kirjan sivut eivät kestä kauan pienimpien lukijoiden käsissä, sillä paperi ei ole kovin paksua. Kuvitus on kuitenkin huikean kaunis ja tarina on hieno. Eksyksissä oleva Muumipeikko seikkailee Mymmelin ja pikku Myyn kanssa ja näyttää siltä, että heillä on hauskaa, vaikka matkan varrella on monta pelottavaa asiaa.

Toisella puolen pian he on

(se purkki kun on pohjaton)

ei jälkeä he Myystä nää.

Rannalla joen pörröpää

vain istui LOUSKA yksikseen,

kaloja onki itselleen.

Murisi: HÄIRITÄ EI SAA!

TUO JUOKSU MITÄ TOIMITTAA?

Pian pois, se puree! säikähtäin

huus Mymmeli, ja luolaan näin

he ryömi ihan pieninään.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Molemmissa kuvakirjoissa näkyy Tove Janssonin lahjakkuus ja moniosaaminen taiteiden ja kirjallisuuden saralla. Kirja on kirjoitettu runomitassa ja mielestäni Kirsi Kunnaksen suomennos ja loruilu uppoaa ainakin minuun paremmin kuin Hannes Korpi-Anttilan käännös Kuinka sitten kävikään? kirjassa. Molemmat kuvakirjat ovat hyvin opettavaisia. Kuinkas sitten kävikään? kirja on pelottava, mutta kehottaa luottamaan ystäviin. Ystävien avulla voidaan voittaa pahimmatkin esteet. Minulle tuli mieleen, että Tove Janssonilla oli kirjan sanomalla syvempikin merkitys, eli vaikka elämässä olisi synkkiä ja vaikeita aikoja, niin luottamalla ystäviin, tai edes siihen yhteen ainoaan ystävään, voi elämä alkaa näyttämään valoisammalta, kun jaksaa ponnistella läpi niiden synkkien aikojen.

Tove Jansson, Kuinkas sitten kävikään? *****

suom. Hannes Korpi – Anttila

WSOY

ensimmäinen suomennettu painos 1952

s. 22