Outi Pakkasen uusin psykologinen jännityskirja oli pienoinen
pettymys, sillä sen sivuilla ei nähty graafikko Anna Lainetta edes pikkiriikkisessä
osassa. Minusta Anna Laine on sympaattinen hahmo ja Pakkasen kirjoissa jään
aina kaipaamaan häntä. Mutta kyllä Mariuksessa
paneuduttiin syömiseen ja ruoanlaittoon antaumuksella, ehkä vähän liikaakin,
niin kuin kaikissa Outi Pakkasen kirjoissa. Joissakin on jopa reseptit mukana,
ei Mariuksessa. Kirjan tiivistelmässä
kerrottiin Mariuksen pohjautuvan osin
aiemmin julkaistuun jatkokertomukseen, mutta sitä ei kerrottu, että mihin.
Minä en kuulu
mihinkään enkä kaipaa minnekään. En edes oikein viihdy missään, en sen enempää
Berliinissä kuin Helsingissäkään. Joskus lentokoneessa suljen silmäni ja yritän
keskittyä ajattelemaan, että tuskin tiedän, mistä olen lähtenyt ja minne
menossa. Olen vain ilmassa ei-kenenkään-maalla, päättymättömällä matkalla.
Marius oli julkisuuden henkilö ja kuollut. Hänen entinen toimittajatyttöystävänsä
oli Berliinissä kirjoittaakseen kirjan, kun entinen pomo soitti ja pyysi häntä
Helsinkiin kirjoittamaan lehteensä juttusarjan Mariuksesta. Toimittaja voisi
loppujen lopuksi kirjoittaa kirjan Mariuksesta, pomo ehdotti. Toimittajan
saapuessa Helsinkiin oli joulunalusviikko ja hänen oli vaikea saada Mariukseen
liittyviä henkilöitä kiinni, entinen pomokaan ei vastannut puhelimeen. Tämä kirjan loppuun asti nimettömänä pysynyt toimittaja käytti aikaansa syömällä ja juomalla hyvin kalliissa hotellissa ja
Helsingin ruokapaikoissa. Helsingin kuvaukset ovat Pakkasen kirjoissa aina hyvin esillä.
Pikkuhiljaa toimittaja alkoi koota aineistoa televisiotähti
Mariuksesta. Hän sai kiinni joitakin lähiomaisia, mutta Mariuksen kuolema
kuulosti aika sekavalta ja toimittaja aikoi palata Berliiniin niin pian kuin
mahdollista, aineistoa ei ollut tarpeeksi. Mariukseen liittyvät asiat menivät
entistä enemmän sekaisin, eikä toimittaja oikein tiennyt mitä tekisi. Itsekin
olin aika sekaisin lukiessa tätä jännityskirjaa, enkä oikein löytänyt tästä
mitään jännittävää. Lopussa selvisi aika moni asia, mutta kyllä tämä tällä
kertaa oli jäädä lukematta loppuun asti, vaikka kirjan teemoina olivat ne vanhat mustasukkaisuus ja kosto. Kyllähän tässä kirjassa se murhakin tapahtui
ja murhaaja jäi kiinni, mutta minulla oli yhtä tylsää kuin toimittajalla
hotellissa.
Outi Pakkanen, Marius
CrimeTime 2014
s. 232Tästä pääset lukemaan bloggaukseni Pakkasen Toinen kerros ja Rakastaja teoksista.
Tuo on kyllä tylsää, kun odottaa, että kirjassa on se tuttu luottohenkilö, josta on oppinut tykkäämään ja häntä ei sitten olekaan.
VastaaPoistaOlet Omppu oikeassa. Olisi pitänyt tarkistaa kirjan kuvaus ennen lainaamista. Mutta toisinaan kirjat ovat hyviä, vaikka se päähenkilö puuttuu josta tykkää.
PoistaEn muista Outi Pakkasen kirjoja lukeneeni, varmaan tutustumisen arvoinen..:)
VastaaPoistaLevollista viikonloppua sinulle, Mai! ♥♥
Pakkasen kirjat ovat aika viihdyttäviä ja väkivaltaa saa kyllä etsimällä etsiä, ne kerrotaan ohimennen, eikä mässäillä niillä. Enemmän kirjat viihdyttäviä. Ne kirjat, joissa Anna Laine on mukana, ovat Neiti Marplemaisia, ratkotaan rikoksia hyvän ruoan seurassa.
Poista