Norjalaisen Herbjørg Wassmon kirjoja ei voi unohtaa, kun ne on lukenut. Historiallinen Dinan kirja on yksi parhaimpia kirjoja, jonka olen koskaan lukenut, alkukantainen ja villi, täynnä hurjia juonenkäänteitä Norjan uskomattomassa luonnossa. Lasi maitoa, kiitos on nykyaikaan sijoittuva, ihmiskauppaan ja prostituutioon liittyvä erittäin väkivaltainen ja todellista kauhua sisältävä teos. Tämä kirja ei sovi herkimmille ihmisille. Itse olin jättämässä kirjan kesken alun kauhujen tulviessa pelottavina kirjan tekstistä. Päätin, että en voi sulkea silmiäni ihmiskaupalta, joka nujertaa ihmismielen ja kehon, joka vie ihmisarvon ja ihmisoikeudet. Ihmiskauppaa harjoittavat sekä miehet että naiset ja heidän kohteensa ovat lapset ja nuoret henkilöt ja naiset. Suomessa ihmiskauppaa harjoitettiin jopa kehitysvammaisella tytöllä. Tuomitsen kaikki ihmiskauppaa harjoittavat ihmiset, eivätkä he ansaitse anteeksiantoa keneltäkään.
Kirjan päähenkilö oli Liettuassa asuva 15v. Dorte, joka houkuteltiin Tukholmaan kahvilaan töihin, mutta jo matkan aikana hänelle alkoi selvitä mikä työpaikka Tukholmassa odotti. Matka oli kauhua ja väkivaltaa täynnä ja Dorte säilyi hädintuskin hengissä matkasta.
Oli vaikea tietää mikä oli ennen ja mikä oli jälkeen, kun kaikki oli yötä ja maistui hienoksi jauhetulta lyijyltä. Hän sekosi järjestyksessä, mutta teki päätöksen. Se mitä hän muisti oli tärkeää. Kaiken sen muun, sen mikä ei voinut olla todellista, hän antoi mennä ohi.
Tukholman matkan varrella hentoisen Dorten keho rikkoutui. Apuun riensi norjalainen ihmiskauppias Tom, jota kenties säälitti nuori pahasti hakattu tyttö, jonka viattomuus oli rikottu. Tom osti Dorten, joka koitui ilmeisesti Dorten pelastukseksi kuolemalta. Norjassa Dorte sai oman asunnon kerrostalosta, mutta hän oli vanki. Hänen tuli parantua ja maksaa kaikki kulut. Asiakkaille oli oma huone asunnossa. Yksi heistä oli Tom.
Kun kipu iski, Dorte uikutti surkeana. Sitten hän kuuli reisiensä välistä tukahtuneen kirouksen.
- Palatkoon ne äijät helvetissä! Helvetissä!! Lara sähähti ja tuli näkyviin Dorten vatsan yläpuolella kasvoillaan samanlainen ilme kuin sadun lohikäärmeellä. Ja vähän myöhemmin, sen jälkeen kun hän oli taputtanut Dortea käsivarrelle ja kääntynyt poispäin, hän alkoi puhua ikkunalle. Dorte ei ollut koskaan ennen kuullut niin monta erilaista venäjänkielistä kirosanaa.
Lara oli ihmiskaupan yksi jäsen. Hän auttoi Dortea parantumaan ja opetti norjan kieltä sekä hankki uusia vaatteita ja meikkejä sekä neuvoi miten asiakkaiden kanssa oltiin. Mutta Dorte eli edelleen yksin ja lukkojen takana asunnossa, hän oli vanki, hän oli orja, hänen ruumista sai käyttää hyväkseen kuka halusi. Joululahjaksi Dorte sai Tomilta avaimen ja kaupungin kartan. Dorte pääsi kirkkoon.
Kaikki muuttui, kun Tom jäi kiinni. Lara pakeni ja vei Dorten omaan kotiinsa. Maa poltteli Laran jalkojen alla ja pian hän pakeni maasta ja jätti kielitaidottoman ja rahattoman Dorten selviämään yksin epäluuloisista kaupunkilaisista. Nyt Dortella oli sentään passinsa, joten hänellä oli mahdollisuus palata takaisin Liettuaan, mutta hänellä ei ollut rahaa, eikä kukaan ottanut töihin kielitaidotonta. Dorten oli pakko hankkia rahaa miehiltä, jotta pysyi hengissä. Vastassa oli sekä mukavia miehiä, että väkivaltaisia raiskaajia. Pian Dorte huomasi olevansa lukkojen takana Oslossa ilman avainta. Talon kaikissa huoneissa oli nainen lukkojen takana. Tämä kirja on järkyttävän aiheensa ja taiturimaisen tekstinsä vuoksi ansainnut kaikki maailman tähdet. Ei unohdeta ihmiskaupan uhreja. Kiitos Herbjørg Wassmo.
Elämä on täynnä asioita joista meillä ei ole aavistustakaan, mutta silti niistä on selvittävä.
Herbjørg Wassmo, Lasi maitoa, kiitos *****
suom. Katriina Huttunen
Otava 2008
s. 397
Et glass melk takk 2006
Mai, miten hyvä, että luit tämän kirjan: Joskus pitää ensin sattua, että näkee valon. Tämä kirja on minusta yksi vaikuttavimpia ihmiskaupan vastaisia teoksia. Keväällä 2013 ajelimme kohti Salzburgia pitkin pikkuteitä. Keksin sanoa Lumimiehelle, että koukataan vähän Tsekin kautta, ihan pikku lenkki vain. Maisemat olivat kuin Itävallassa, mutta sitten...Noin kilometrin välein alkoi näkyä melekin alastomia hyvin nuoria naisia, osa takuulla ei vielä edes 15 vee ja siinä he olivat kuka liiveissä ja pikkuhousuissa, kuka missäkin korsetissa tms. muyymässä itseään ja onko vaikea arvata, että sutenöörit olivat kyllä tarkkailemassa...Tämä on siis totta koko ajan ja on hyvä tietää, mitä tapahtuu ja miten sitä on siis myös ihan vaikka omassa maassamme. Olen iloinen, että luit tämän kirjan!
VastaaPoista♥
Kiitos Leena, että kerroit kokemuksestasi ja siitä mitä olet nähnyt. Mitä tämä yleinen yhteiskuntajärjestelmä on niin sokea, että tällaista yleensä pääsee tapahtumaan? Miksi naapurit eivät puutu siihen, että näkevät miehiä lappaavan asuntoon?Tämä kirja oli todella ahdistava, tuntuu, että tämän jälkeen on aivan tyhjä olo. Luin kirjan kannesta kanteen yhdellä lukukerralla, sillä tähän kauheuteen koukuttui ja halusin saada tietää, että lopussa olisi edes hitunen hyvää.
PoistaUskaltaako kukaan enää puuttua mihinkään, sillä onhan tunnettua, miten kovia ovat rikollisten kostot...Mutta Erikaan naapurit puuttuivat, lastensuojelu vain sössi ja pahasti. Siinäpä juttu, josta moni ei heti toivukaan.
PoistaOlethan nähnyt leffan Lilja 4-ever, siinä tällaista tapahtuu just Ruotsissa, miksei siis Suomessakin. Täällä se vain ei näy maanteillä ja kaduilla, vaan lukittujen ovien takana.
Ole hyvä vain. En kerro, että kaikki oli 'niin ihanaa!', kun katson päin paljasta kauhua.
<3
En ole nähnyt kyseistä elokuvaa. Pahinta Erikan jutussa oli se, että pahoinpitelijät saivat vuosikausia harrastaa kiduttamista. Lapsi tukehtui ilmastointiteippi suun ja nenän ympärillä. Joskus tuntuu, että parempi olikin, että pääsi pois, sillä loppuelämä olisi ollut sitä kauhua täynnä...aina mielessä, unissa jne. psyykkiset vaivat. Hänen asioihinsa puuttuivat koulusta lähtien kaikki, sosiaalipuoli ja lastensuojelu pitää uudistaa, että lasten oikeudet säilyvät.
PoistaKiitos Leena, että kerroit kokemuksestasi ja siitä mitä olet nähnyt. Mitä tämä yleinen yhteiskuntajärjestelmä on niin sokea, että tällaista yleensä pääsee tapahtumaan? Miksi naapurit eivät puutu siihen, että näkevät miehiä lappaavan asuntoon?Tämä kirja oli todella ahdistava, tuntuu, että tämän jälkeen on aivan tyhjä olo. Luin kirjan kannesta kanteen yhdellä lukukerralla, sillä tähän kauheuteen koukuttui ja halusin saada tietää, että lopussa olisi edes hitunen hyvää.
VastaaPoistaMiten saisimme asioista päättävät ja muut vaikuttajat lukemaan näitä tärkeitä kirjoja... Uskon, että kirjassa kuvattua ilmiötä esiintyy Suomessakin. Yksi keino vaikuttaa asioihin on tietysti pitää keskustelua yllä kaikin tavoin, niin kuin sinä nyt juuri teet.
VastaaPoistaVaikuttava kirjoitus, kiitos tästä :)
Kiitos Kaisa Reetta :)
PoistaAsun kaupungissa, jossa näitä oikeudenkäyntejä käydään, joten hyvin yleistä on. Toisaalta kaupunki on täynnä hierontalaitoksia, jossa on vähäpukeisen ulkomaalaisen naisen kuvia ikkunassa. Helsingin poliisi ilmoitti, että ei ole katuprostituutiota, jonka jälkeen toimittaja teki ohjelman siitä ja löytyihän sitä. Sen jälkeen poliisi antoi erilaisen lausunnon. Oulussa naapurit ilmoittivat asunnosta, jossa kulkee miehiä, jolloin asiaan puututtiin. Samoin Kemissä. Tämä asia ei ole pelkästään päättäjien asia, vaan jokaisen naisen täytyy puuttua siihen, koska miehet ovat asiakkaita ja ovat hiljaa. Jo Karpo aikoinaan teki ohjelman aiheesta. Ostaminen pitää laittaa rangaistavaksi teoksi, myös ihmiskauppiaat, joiden takaa löytyy rahamiehet ja suojelijat. Orjuus on lakkautettu ja tätä voi verrata siihen.
Ei helpottanut yhtään purkautua, sillä tämä aihe on kauhea.
Herbjørg Wassmo on aivan huikea kirjailija! Tätä kirjaa en ole vielä lukenut, mutta hieno postauksesi toimi nyt hyvänä muistuttajana: tämän kirjan haluan nyt lukea pian.
VastaaPoistaWassmo on todella loistava kirjailija ja ottaa kirjoillaan kantaa moneen asiaan. En unohda Dinan kirjaa koskaan enkä unohda Lasi maitoa, kiitos teosta koskaan.
Poista