Arnaldur Indri∂ason: Talvikaupunki

 

Islantilainen Arnaldur Indri∂ason on kirjoittanut kansainvälisesti suosittua Komisario Erlendur-dekkarisarjaa. Sarjassa on ilmestynyt jo 14 dekkaria, joista 11 on suomennettu. Arnaldur Indri∂ason on saanut palkintoja sarjan dekkareista mm. Martin Beck, kaksi Lasiavain-palkintoa ja Britannian rikoskirjailijoiden yhdistyksen Kultaisen tikarin (CWA Gold Daggert). Komisario Erlendur-sarjan tapahtumat sijoittuvat Islantiin, mutta ainakin Talvikaupungin tapahtumissa pääpaino oli ihmissuhteissa ja heidän vuorovaikutuksessa jolloin luonto ja sen tarkkailu jäi vähäiseksi, joka tällaisesta luontokuvausten ystävästä laski kirjan tasoa. Islanti on sentään uskomaton luontonsa puolesta. Ehkäpä kirjailija halusi tuoda esille sen, että ihmiset ovat samanlaisia huolimatta siitä, missä he asuvat. Rikoksia tehdään myös Islannissa.

Oli tammikuun puoliväli. Talvi oli ollut ihan siedettävä vuoden vaihteeseen asti, mutta sitten oli selvästi alkanut kylmetä. Maa oli roudassa ja pohjoistuuli vinkui ja ulvoi kerrostalojen ympärillä. Tuuli pöllytti lunta ympäriinsä. Se kasaantui sinne tänne kinoksiksi, joiden päältä hienorakenteisin lumi pyyhkiytyi taas eteenpäin. Pohjoisnavalta puhkuva tuuli pureutui kasvoihin ja tunkeutui vaatteiden läpi luihin ja ytimiin.

Talvikaupunki alkaa siitä, kun poliisit seisoivat kuolleen pikkupojan ruumiin ympärillä. Tehokas alku. Poika oli tummaihoinen ja mustatukkainen, joten ensimmäisen reaktion jälkeen, miksi tällaista tapahtuu, poliisien piti etsiä pojan vanhemmat ja perheenjäsenet. Sen jälkeen alkoi ahkera lähistön asukkaiden puhuttelu, jota jatkui koko kirjan ajan. Myös koulukaverit ja opettajat puhuteltiin. Pojan äiti oli thaimaalainen, joten syytä etsittiin mm. rasismista ja ulkomaalaisvastaisista motiiveista. Lisäksi etsittiin pedofiileja, jolloin kirjan juonikuviot lähtivät hiukan liikaa laajenemaan. 

Kirjan kuvioissa tutkittiin myös katoamistapausta, joka jakoi kirjaa hieman liian laajasti. Tietysti poliiseilla on monta tutkimusta päällekäin, mutta tuli mieleeni turha jahkailu. Yleensä rikospaikka tutkitaan todella tarkkaan, mutta yksi poliiseista laittoi oman takkinsa kuolleen pojan päälle, joka on aikamoinen virkavirhe. Siis Talvikaupungin tutkimukset olivat pitkälti vuorovaikutukseen perustuvia ja tekninen näyttö vähäisempää, joka kuitenkin auttoi sitten rikoksen surullisessa ratkaisussa. Suosittelen kirjaa dekkareiden ystäville.

Hän loi katseensa alas pieneen hautaan ennen kuin kumartui ja laittoi uurnan sinne. Pappi seurasi vierestä ja teki ristinmerkin. Oli hyytävän kylmä tammikuun iltapäivä, ja haudalla olivat vain he kaksi.

Arnaldur Indri∂ason, Talvikaupunki ***

suom. Seija Holopainen

Blue Moon 2011 pokkari

s. 317

Vetrarborgin 2005

ensim. suomennos 2008