Lisa Genova: Edelleen Alice

Minä olin ennen ihminen, joka tiesi paljon. Enää kukaan ei kysy mielipidettäni eikä neuvojani.

Elokuvateattereihin on tulossa uusi elokuva, joka on tehty Lisa Genovan kirjoittaman Edelleen Alice teoksen pohjalta. Luin kirjan, kun  se ilmestyi suomeksi, ja se jäi yhdeksi lempparikirjoistani. Kirjan tarina on todella koskettava, sillä päähenkilö Alice sairastuu jo viisikymmentävuotiaana varhaiseen alzheimerintautiin. Elokuvan päähenkilö, Julianne Moore, sai naispääosastaan Oscar-palkinnon. Voin hyvin kuvitella hänen ilmeikkäiden kasvojensa näyttävän katsojalle uskottavasti Alicen sairauden etenemisen. Niinpä luin kirjan uudelleen ennen kuin menen elokuviin.

Hän olisi halunnut kävellä edelleen, mutta jäikin jähmettyneenä paikoilleen. Hän ei tiennyt missä oli.

Alice Howland menestyi urallaan, tosin ihmettelin, että kirjassa sanottiin useampaan kertaan hänen olleen 25 vuotta Harwardin professorina, joten hänen olisi pitänyt päästä 25v. professoriksi samaan aikaan, kun ikäisensä valmistuvat maistereiksi. Hiukan  epäuskottavaa, koska hän samoihin aikoihin oli kolme kertaa raskaana. Amerikkalaiset voivat olla yli-ihmisiä, mutta en ihan tuohon usko, että hänellä olisi ollut noin nuorena professorin virkaan vaadittavat tutkija-aineistot ja artikkelit. No sallittakoon tämä kirjan päähenkilölle, hän oli nero, mutta nerotkin sairastuvat. Alice sairastui muistisairauteen.

"Eikö sinun pitäisi olla Chicagossa?"

Alice huomasi muistinsa heikkenevän nopeasti, mutta ei puhunut miehelleen siitä, ennen kuin oli käynyt neurologin vastaanotolla, ja saanut kuulla sairastavansa alzheimeria. Uutinen yllätti perheen ja työkaverit. Lisäksi sairaus oli perinnöllinen ja Alicelta löytyi sairautta kantava geeni. Oliko lapset saaneet saman geenin? Entä tulevat lastenlapset? Uskaltavatko lapset tehdä lapsia sairauden pelossa? Kirja pureutui alzheimerin sairauden lisäksi perinnöllisyystieteeseen ja kysymyksiin siitä, jätetäänkö lapset tekemättä, kun tiedetään, että he sairastuvat mahdollisesti johonkin tautiin. Kirjan henkilöillä oli varaa ohittaa perimä tieteen avulla ja rahalla, mutta ei tavallisilla ihmisillä sitä mahdollisuutta ole. Ainoa mahdollisuus on jättää lapset tekemättä.  Minkälainen tästä maapallosta tulee, jos jokaisen ihmisen geenikartta on tiedossa tulevine sairauksineen ja sitten geenikarttoja manipuloidaan siten, että ihmiset eivät sairastu näihin tauteihin. Voivathan ihmiset jäädä auton alle tai joutua muuhun onnettomuuteen. Kirjailija laittaa lukijan ajattelemaan geenimanipulaatiota ja sairastuneen oikeuksia samalla, kun seurataan Alicen sairauden etenemistä.

Naisen kysymysten ja Alicen omien vastausten sanat, sisältö, merkitys, olivat kuin tuulessa kieppuvia saippuakuplia, sellaisia  joita lapset puhaltavat niistä pienistä muovipuikoista. Ne leijuivat pois hänen ulottuviltaan nopeasti ja pökerryttäviin suuntiin, ja niiden seuraaminen vaati valtavia ponnistuksia ja keskittymistä. Ja vaikka hän olisi todella onnistunut pitämään niistä muutaman näköpiirissä jonkin lupaavan ajan, aina ne kuitenkin liian pian poks! katosivat, hukkuivat ilman näkyvää syytä unohduksiin, aivan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Edelleen Alice on herkkä kuvaus sairauden etenemisestä ja lähipiiriin kuuluvien ihmisten suhtautumisesta taudin eri vaiheisiin. Alzheimerintaudissa aivotoiminta muuttuu ja potilas unohtaa lopulta kaiken. Lisa Genova on kirjoittanut liikuttavan tarinan Alicen muistin heikkenemisestä ja rakkaudesta, joka pitää hänet elämässä kiinni. Kirjan nimi kuvaa hienosti sairastuneen Alicen identiteettiä, hänellä on yhä oikeus olla edelleen Alice sairaudestaan huolimatta.

Lisa Genova, Edelleen Alice *****
suom. Leena Tamminen

WSOY, Bon-pokkari 2015

s. 325

ensimmäinen suomennos 2010

Still Alice 2007

Lue myös Lisa Genovan Puolinainen.
Alzheimerin sairaudesta kertoo myös Alice LaPlanten Hämärän huoneet .
Anneli Kanto on kirjoittanut oman äitinsä sairaudesta kirjassa Pala palalta pois.
Hanna Jensen on kirjoittanut oman isänsä sairaudesta kirjassa 940 päivää isäni muistina.