Minä synnyn isästä. Minä halkaisen hänen päänsä. Silmänräpäyksen ajan, pitkän kuin elämä itse, me seisomme vastapäätä toisiamme ja katsomme toisiamme silmiin. Sinä olet minun isäni, sanon hänelle silmilläni. Minun isäni. Tuo on minun isäni, joka seisoo edessäni lattialla veressä.
Ruotsalaisen näyttelijän ja kirjailijan Linda Boström Knausgårdin esikoisteos on nimeltään Helioskatastrofi. Boström Knausgård on kirjoittanut ennen romaania näytelmiä ja novelleja. Linda Boström Knausgård oli aiemmin naimisissa norjalaisen kirjailijan Karl Ove Knausgårdin kanssa. Karl Ove Knausgård on kuuluisa kuusiosaisesta Taisteluni-kirjasarjasta, joka kertoo hänen omasta elämästään, ajatuksistaan ja mietteistään. Linda Boström Knausgårdin kirjan kansikuva on oikeasti kuten huono valokuva, mutta kuva kertoo kirjan sisällöstä paljon ja päähenkilön hajoavasta ajatusmaailmasta.
Me itkemme yhdessä. Lämpimiä, suolaisia kyyneleitä ja räkää valuu kasvoilleni. Minä en halua muuta kuin seistä näin yhdessä isäni kanssa ja tuntea hänen lämpönsä, kuunnella hänen sydämensä lyöntejä. Minulla on isä. Minä olen isäni tytär.
Boström Knausgårdin Helioskatastrofi alkaa todella vahvasti ja vahvuus kehittää muotoaan loppuun asti. Kirjan hurjuus oli melkein yhtä voimakasta kuin islantilaisen kirjailijan Sjǒnin Poika nimeltään kuukivi teoksessa. Helioskatastrofin päähenkilö oli tyttö, jonka isä vietiin mielisairaalaan. Kukaan ei tiennyt mistä tyttö oli ilmestynyt miehen luokse pohjoisruotsalaiseen pikkukylään, mutta lastensuojelu otti tytön hoiviinsa ja hankki hänelle sijaiskodin. Isänsä kanssa hän ei saanut olla missään tekemisissä. Mutta tyttö keksi keinon olla yhteydessä isäänsä.
Sijaisperhe oli uskovainen ja pian perhe huomasi, että tyttö puhuu kielillä. Uskovaisten kokouksista tuli kuuluisia, kun sana kiiri Jumalan ihmeestä, kielillä puhuvasta tytöstä. Mutta ihmeidenteko ei ollut hyväksi tytölle. Tyttö sairastui. Kirja kertoi todenmukaisesti kuolemankaipuusta ja itsetuhoajatuksista sekä hoidosta suljetulla osastolla. Tyttö halusi sinne mistä oli kotoisin. Hän ei kuulunut maanpinnalle. Kirjan tarina on pieni, mutta siinä on ripaus fantasiaa ja ripaus kreikkalaista mytologiaa, joka on ehkä liian julmaa päähenkilölle. Kirjan tarinan voisi kuvitella kertovan myöskin perhetragediasta, joihin kirjan lainaukset viittaavat. Kirja on vahva esikoisteos kirjailijalta.
Olinko minä onnellinen? Tietysti minä olin ruumiini vain venyessä vetoon toisensa jälkeen. Conrad takanani minä olin onnellinen. Niin pelottavan onnellinen.
Linda Boström Knausgård, Helioskatastrofi ****
suom.Petri Stenman
LIKE 2013
s. 138
Osallistun tällä ruotsalaisella kirjalla Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen.
Sinulle on kirjahaaste blogissani, jos ehdit ja innostut :)
VastaaPoistaKiitos Rita! Ehkäpä minä saan jotain aikaiseksi, kunhan saan valittua kaikista mahdollisista vain kolme kirjaa. Omat kirjat ovat varastossa hyrskyn myrskyn sekaisin, kun meillä on remppa käynnissä, mutta tarkistelen noita vuosilistojani. Minullahan on tapana lukea kirjoja useampaan kertaan, lastenkirjoja tosi monesti kun on niitä kuulijoitakin.
PoistaKuulumisiin :)
Tämä Helioskatastrofi on kyllä väkevä kirja. Minulla lukemisesta on jo aika lailla aikaa, ja silti mieleen palaa helposti vahvoja mielikuvia ja tunnelmia kirjan tapahtumista. :)
VastaaPoistaTämä oli puhutteleva kirja ja väkevä niin kuin sanoit. Tunnelma oli todella synkkä ja kirja herätteli aika paljon kysymyksiä, joita olisin halunnut kysyä kirjailijalta. Oliko sittenkin taustalla se paha juttu?
Poista