Pieni musta kupla. Valkeita poimuja ja harjanteita. Sadepisaran kokoisen pikku sydämen heikko läpätys. Kuinka jotakin paljaalle silmälle näkymätöntä saattoikin rakastaa niin paljon? Kuinka saattoi tuntea sydämen lyövän sisällään, vaikka sen näki vain koneen avulla?
Kuinka kaiken saattoi menettää niin helposti?
Olen koukussa yhdysvaltalaisen Karin Slaughterin dekkareihin. Niistä on tullut todella kotoisia vuosien varrella. Kirjojen päähenkilöt ovat tosi kiinnostavia. Ensin oli Sara Linton-sarja. Sara on lastenlääkäri ja samalla patologi, mielenkiintoinen yhdistelmä. Saran mies oli aivan uskomattoman ihana sankarihahmo. En paljasta liikaa, jos joku haluaa aloittaa Slaughterin dekkarit, joten suosittelen aloittamaan kirjoista Sokaistu, Riistetyt, Piinattu, Merkitty, Kadotettu, Häpäisty. Sen jälkeen voikin siirtyä Will Trent-sarjaan: Triptyykki ja Pelon huone. Will on kovia kokenut poliisimies, joka vietti lapsuutensa lastenkodissa. Will on edelleenkin useamman kirjan jälkeen naimisissa Angien kanssa, joka kulkee omia polkujaan, mutta näyttäytyy aina välillä kirjoissa. Angie on vienyt Williä kuin pässiä narussa. Karin Slaughter yhdisti dekkarisarjat ja päähenkilöt eli nyt saamme nauttia kaikenlaisesta järisyttävästä sekä rikollispuolella että rakkausrintamalla Sara Linton & Will Trent-sarjassa. Sarjaan kuuluvat Kivun jäljet, Pettävä hiljaisuus, Yli rajan, Rikollinen ja tämä uusin Näkymätön. Koska olen koukussa Slaughterin dekkareihin, olen lukenut nämä kaikki kirjat.
Lena oli vaarallinen. Ylimielinen. Huolimaton. Jeffrey moitti jatkuvasti Lenan omapäisyyttä, mutta Sara kyllä tunsi miehensä. Jeffrey ei tuntenut vetoa Lenaan - toisinaan Sara toivoi, että juttu olisikin niin yksinkertainen. Sen sijaan Lena oli haaste, jota Jeffrey ei voinut vastustaa. Lena oli kaiken tuhoava pikkusisko ja Jeffrey loputtoman anteeksiantava isoveli. Jeffrey ihaili suunnattomasti Lenan kovuutta. Lenan taistelutahtoa. Sitä, että pahankin tällin jälkeen Lena nousi aina uudelleen.
Lena Adams oli ollut aiemmin Saran miehen työkaveri, nyt Lena oli naimisissa Saran poikapuolen kanssa. Molemmat olivat poliiseja. Jostakin syystä Lenan työpaikan poliisit olivat joutuneet rikollismafian jahtaamiksi. Myös Lena ja hänen miehensä Jared olivat tulilinjalla. Uusi rikollispäällikkö Big Whitey lahtasi poliiseja ja oli ulottanut lonkeronsa myöskin poliisilaitokselle. Will Trent oli pyydetty peitetehtäviin paikalle ja hän oli varma siitä, että Sara jättäisi hänet kuultuaan mihin hän oli sotkeutunut. Sara tunsi silmitöntä vihaa Lenaa kohtaan. Yleensä kaikki mitä tapahtui oli Lenan syytä Saran mielestä. Sara eli uskomattomassa tunnelukossa suhteessa Lena Adamsiin. Sara oli kehitellyt oikean vihollisringin ympäilleen, joiden kaikkien vihan kohde oli Lena.
Karin Slaughterin Näkymätön ei petä lukijaansa. Luvassa on rikollismafian ja poliisien yhteenottoja, tutkimustyötä ja sen lisäksi ihmissuhdekiemuroita. Willin vaimo Angie ei näyttäytynyt tällä kertaa, joten se oli mielestäni hienoinen pettymys, sillä rouvalla on ilkeys hallussaan, mutta ehkäpä tapaamme seuraavassa kirjassa. Tämä dekkari oli pyhitetty lähinnä Lena Adamsille, mutta siitäkin huolimatta kirja oli huippulaadukasta jännitysnäytelmää alusta loppuun asti.
"Kulta", Sara huokaisi. "Kuulostaa täydelliseltä tavalta aloittaa yhteinen loppuelämä."
Karin Slaughter, Näkymätön ****
suom. Annukka Kolehmainen
Tammi 2015
s. 357
Unseen 2013
Kiitos vinkeistä! Slaughter on ollut minulla jo pitkään tutustumislistalla, mutten ole vielä saanut mitään häneltä luettua. Nyt olen taas pikku tauon jälkeen päässyt dekkarien makuun (Timo Sandbergin Mustamäki juuri kesken ja se on tosi hyvä), joten Slaughteriakin voisin kokeilla kesän aikana.
VastaaPoistaOlen lukenut Sandbergilta Mustamäki-dekkarin ja Kärpäsvaaran. Ensimmäinen sijoittui 20-luvulle ja jälkimmäinen nykyaikaan. Molemmat kuuluvat sarjoihin, joten jäi paljon tietämättä kun en ollut lukenut aiempia kirjoja.
PoistaSlaughter on niin minulle must juttu, että en ole kertaakaan harkinnut jättää lukematta hänen kirjojaan. Kokeile ihmeessä.
Niin, tavallaan Lena, meidän suosikkimme, vetä tässä pääroolia. Ja kaueah/ihana Angie pysyi poissa.
VastaaPoistaKeskinkertainen Slaughter minusta kuitenkin...
<3
Tästä puuttui se intohimo ja säpinä pääparin väliltä, hiukan sitä sai herkutella, mutta näin kesäaikaan rakkaus saa roihuta kunnolla.
PoistaLenalla on homma hanskassa näissä dekkareissa. Luonnetta löytyy.
Kirjahan oli ajankohtainen, kuten olet suomalaisista oikeudenkäynneistä huomannut. Tilaisuuus tekee varkaan, voisi sanoa tässäkin kirjassa ja ylimääräinen raha houkuttelee rikolliselle polulle.
Minulle Slaughter oli edelleenkin hyvä, mutta huippujakin löytyy. Ensimmäinen oli...
Slaughteriin koukussa minäkin. Kohtalainen tms uusin.
VastaaPoistaOnpa kiva, että sinäkin olet koukussa Slaughteriin :)
Poista