Lupiinien ja heinän imelä tuoksu pani ihmisen hermostuneesti hengittämään, miltei eroottisesti huohottamaan. Ja oli juuri tämä kukinnan ja kasvun aika, kun Juan Chicoy, jo ennen päivänkoittoa, tuli talosta ulos ja lähti menemään bussiaan kohti, kädessään sähkölyhty. Näppylä Carson, hänen mekaanikko-oppilaansa, kompasteli unisena hänen perässään.
Ei kesää ilman Keltaista kirjastoa. Keltaisen kirjaston kirjoja on kiva lueskella ja nautiskella vähän kerrallaan. Tällä kertaa lukuvuorossa oli vuoden 1962 nobelistikirjailija John Steinbeckin (1902-1968) Oikutteleva bussi. Oikuttelevan bussin julkaisuvuosi oli 1947 ja yritin etsiä kirjan sivuilta toisen maailmansodan jälkimeininkejä, mutta kirja keskittyi ihmisten väliseen kanssakäymiseen bussimatkalla ja siihen miten ihmiset käyttäytyvät odottamattomissa tilanteissa vieraiden ihmisten parissa. Steinbeck oikein herkutteli naisten ja miesten välisillä suhteilla ja moraalilla. Upean vaalean kaunottaren saapuessa samalle matkalle kaikki miehet menivät sekaisin. Lisäksi Steinbeck leikitteli Norma-nimisen tarjoilijan muodonmuutoksella matkan varrella. Itse mietin mielessäni, että oliko kyseessä Norma Jean alias Marilyn Monroe, joka lähti matkalle kohti Hollywoodia pelkästään 27 dollaria mukanaan.
Herra Pritchard ja kiukkuinen vanha äijä ja nuori Horton olivat lumouksen vallassa. Heidän katseensa kohosivat, huuhtoutuivat vaaleaverikön yli ja laskeutuivat taas.
Vaalean kaunottaren tulo sekoitti miesparkojen päät ja heidän ajatusmaailmaansa ei mahtunut sen jälkeen mitään muuta. John Steinbeck oli tarkkaillut ihmisten käyttäytymistä herkullisella tavalla, huumoria avuksi käyttämällä. Kuitenkin hänen oivalluksensa ja ihmiskohtalonsa olivat kuin kenen tahansa vaikkapa nykyajan ihmisille kuuluvaa. Jo kirjan nimi viittaa oikutteleviin ihmisiin ja siihen, että ahtaissa tiloissa ja kuumuudessa ihmisten oikut ja tunteet pääsevät helposti valloilleen. Kyllähän bussikin oikutteli ja teki temppujaan, joten ihmisillä ei ollut odotettavissa helppoa matkantekoa.
Kaukana edessä ja hiukan vasemmalla valosikermä tuli näkyviin - pieniä kaukaisuudessa tuikkivia valoja, yössä eksyneitä ja yksinäisiä, itseensä vetäytyneitä ja kylmiä ja kimaltavia, ketjuihin ripustettuja. Juan katseli niitä ja huusi. - Tuo on San Juan, tuo tuolla edessä.
John Steinbeckin Oikutteleva bussi on herkullinen kesäkirja, jonka voi ottaa matkalle mukaan. Kirjahan on matkakirja ja kertoo yhdestä matkasta. Jokaisella matkustajalla on oma elämä ja omat salaisuutensa ja tulevaisuudensuunnitelmansa, joita Steinbeck rehevästi väritti. Kirjan tekstistä huomaa selvästi, että nyt on taitava kirjoittaja asialla, sillä kirjasta ei uskoisi millään, että se on kirjoitettu lähes seitsemänkymmentä vuotta sitten. Matka Oikuttelevan bussin matkassa sujui nopeasti, vaikka matkalla sattui kaikenlaista tietysti lukijan kannalta kiinnostavaa tapahtumaa. Annan tälle humoristiselle kesäkirjalle *****
John Steinbeck, Oikutteleva bussi
suom. Alex Matson
Tammi, Keltainen pokkari 2015
s. 338
ensim. suomenkielinen painos ilmestyi 1948
John Steinbeck: Routakuu
John Steinbeck: Torstai on toivoa täynnä
Jokken bloggaus
Suketuksen bloggaus
Tämä oli minusta hyvä kirja ja bloggaus niin ikään :)
VastaaPoistaKiitos Jokke :) Niin oli sinunkin bloggauksesi hyvä ja mukavaa luettavaa. Nautiskelin kirjasta, suorastaan herkuttelin tekstistä ja erilaisista ihmisistä ja heidän käytöksestään. Kunnon pahis, bussinkuljettajan vaimo, äkäpussi, olisi ollut kiva matkalla mukana, mutta Juanin seikkailu olisi jäänyt kokematta.
PoistaTämä odottaa minulla lukuvuoroaan, ostin keväällä omaksi mutten ole vielä saanut luetuksi. Kuulostaa tosi hyvälle. Tykkäsin Steinbeckin Tyytymättömyyden talvesta ja tässä taitaa kerronnan sävyn osalta olla jotain samaa. Huumoria ja herkullisia kuvauksia ja huomioita. :)
VastaaPoistaTämä voisi olla kyllä kirjahyllyssäkin. Helmi kuului kouluaikaisiin pakollisiin kirjoihin, jonka olen lukenut myöhemminkin. Eedenistä itään on tietty aivan mahtava ja elokuva myös huippunäyttelijöineen. Pitäisi lukea näitä vanhoja klassikkoja enemmänkin. Steinbeckin huumori iskee ainakin minuun :) Voisin kuvitella kirjasta tehdyn huippuhauskan kesäteatterinäytelmän Oulun kesäteatterissa Ainolan puistossa.
PoistaTäytyypä kirjata lukulistalle Tyytymättömän talvi ;) Luen sen sitten talvella ;)
Luin hyvän tekstisi ja masennuin... En pysty palauttamaan tarinaa mieleeni. Pitäisi lukea uudestaan, sillä olen lukenut tuon iäisyys sitten. Luulen jopa, että muistaisin, miten Hiiriä ja ihmisiä menee.
VastaaPoistaÄlä masennu, nyt on kesä. Ainahan sitä voi lukea uudestaan, jos on aikaa. Sinä luet niin valtavan määrän kirjoja, että ei niitä voi kaikkia muistaa. Lukuiloa vaan :)
PoistaTai sitten lukiosta on liian pitkä aika;) Tylsää, että pitäisi palautella mieliin luettuja. Siis, että lukisi jo luettuja. Toki olen lukenut uusiksi jotain. Pystyn kuitenkin kertomaan Helmen juonen, Hiiriä ja ihmisiäkin sujuisi jotenkin. En mieti luettuja, en tilastoi itseäni. Merkitystä on vain, mitä niistä jää käteen. Ja vuoden lopussa saatan kertoa helmet.
PoistaYritän ottaa mennyttä kiinni, en lukenut yhtään vuosiin, jos muutamaa pahaista dekkaria ei huomioida. Romskuilla ei ollut mitään sijaa elämässäni, jopa puolisoni luki minua enemmän. Ostin kirjoja, mutta vain tietoa, botaniikkaa.
Sinä olet lukenut huikean paljon kirjoja, joten olet ottanut kyllä lukuaikaa itsellesi. Minä olen lukenut aina. Lasten ollessa pieniä ja ollessani samalla töissä lukuaikaa oli vain yöllä. Saatoin lukea kello viiteen ja kuudelta soi herätyskello.
PoistaMinä luen samoja kirjoja ja olen blogannut kirjoista, jotka olen lukenut uudestaan. Täällä blogistaniassa on kiva kun joku kirjoittaa jostakin mielenkiintoisesta kirjasta ja itse saa ahaa-elämyksen, että tuon haluan lukea uudestaan.
Hauska sattuma, juuri eilen huomasin että tästä on tulossa uusintapainos, kirjoitin ylös että muistan hakea kirjaston hyllystä. Vaikka kouluaikana pakkoluettiin tylsä Hiiriä ja ihmisiä niin tämä vaikuttaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaHiiriä ja ihmisiä on minulta lukematta. Sain juuri vinkin Tyytymättömän talvesta, mutta sitä ei voi kesällä lukea.
PoistaTämä oli kirjaston uutuushyllyssä, josta nappasin sen mukaani. Tykkäsin kovasti tästä kesäisen kuumasta matkakirjasta. Matka ei kylläkään ollut pitkä, mutta se oli haasteellinen ;)