Jo vuosikausia pelko oli kulkenut hänen mukanaan kuin näkymätön, epätoivottu salamatkustaja, joka näyttäytyi vain hänen ollessaan heikoimmillaan. Pelko oli vanha vampyyri, joka kumartui Amaian vuoteen ylle silloin kun hän nukkui. Se piileskeli varjoissa ja täytti hänen unensa kammottavilla näyillä.
Amaia on espanjalaisen Dolores Redondon jännityssarjan päähenkilö. Amaian kohtalossa kummittelee kammottava lapsuus mielipuolisen äitinsä uhrina. Amaia pääsi eroon äidistään ja kasvoi selväjärkiseksi ja loogiseksi poliisipäällikköksi. Hänen entisen kotiseutunsa mystinen menneisyys ja noituutta henkivä mytologia on koko sarjan punainen lanka, jota rikolliset käyttävät hyödykseen myöskin tässä Luualttarissa. Sarjan ensimmäinen osa oli nimeltään Näkymätön vartija ja myöhemmin tänä vuonna julkaistava viimeinen osa on nimeltään Myrskyuhri. Tästä Baskimaan murhat-sarjasta on tulossa myöskin elokuva tai elokuvia, eikä ihme, sillä kirjailija on osannut yhdistää sujuvasti Baskimaan luontoa, ympäristöä, asutusta, erikoisia ihmissuhteita, perinteitä, perhesalaisuuksia, mystiikkaa sekä hyvän ja pahan taistelua. Sarjan hyvä on Amaia ja paha, no senhän voit lukea näistä kirjoista.
Hänen vesipoikansa, hänen jokipoikansa, joka vaati sitä mikä sille kuului, ihan samalla tavalla kuin joki, joka tulvi yli äyräidensä, jätti rannat veden valtaan ja hukutti alueensa kuin ristiretkeltä palaava hallitsija.
Amaiasta tuli äiti, mutta hän ei ehtinyt kauan olla poikansa kanssa, sillä vaativa työ poliisipäällikkönä ei antanut armoa jäädä kotiin, ja ehkä hänen luonteensakin vaati sitä, jatkuvaa taistelua pahaa vastaan. Oma äiti oli onneksi lukittuna mielisairaalaan, mutta sielläkin hänen väkivaltainen luonteensa sai aikaan tuhoja. Kirjan sivuilla palataan siihen, kun Amaia syntyi ja hänen lapsuuteensa. Myös ensimmäisen kirjan tapahtumat jatkuvat tässä toisessa kirjassa, joten suosittelen lukemaan ensin Näkymättömän varjon.
"Hän laittoi luut sinne tarkoituksella minua ajatellen, provosoidakseen, koska tiesi, että vastaavuus löytyisi. Se on selvä viesti minulle."
Tällä kertaa Amaia alaisineen on kinkkisten rikosten äärellä, joista jokainen johtaa jollakin tavalla Amaiaan tai hänen perheeseen. Muutenkaan naispuolisena päällikkönä olo ei ole helppoa, sillä alaisten kanssa on ongelmia, tuomari se vasta ongelmia järjestääkin ja yleensä Amaian uskottavuutta ja auktoriteettia ei tunnusteta. Hänessä nähdään vain kaunis nuori nainen. Luualttari on mielenkiintoinen ja jännittävä jatkokirja Näkymättömälle vartijalle. Jatketaan kesällä Myrskyuhrin parissa. ***
Dolores Redondo, Luualttari
suom. Sari Selander
s. 609
Legado en los huesos 2013
Dolores Redondo: Näkymätön vartija
Äiti-tytär suhde kaikkine kiemuroineen on tässä juurevasti kuvattu ja monimuotoinenhan se on ihan elävässä elämässäkin... Paitsi mytologiaosuus erityisesti riemastuttivat vahvat ja tekeväiset naiset; ei mitään nuokkuvia Saaronin liljoja tahi lillukanvarsienpoimijoita, vaan toimijoita:)
VastaaPoistaOnneksi nuo noituudet ja mytologiat pystyttiin selvittämään, joten kirja ei mennyt ihan lekkeriksi mm. korteilla katsotaan kumpi vauva on tulossa tyttö vai poika. Yleensä kun ylimaallisilla asioilla aletaan leikkimään, niin sekasinhan siinä menee, kuten kirjan kuvioissa kävi useammalle tekijälle. Siinä asiassa olen jalat maassa. No katsotaan seuraava kirja, jospa sieltä selviää se äidin viha lastaan kohtaan, jotakin aavistelen, henkilöä joka löytyy taustalta.
PoistaMietippä nyt: vastasynnyttänyt äiti paiskii 24 tuntia töitä harva se päivä, siis nukkumatta ja syömättä, käväsee pyörähtämässä sängyssä hoitelemassa miehensä ja sitten taas töihin. Pikkusen toivoisin selväjärkisyyttä näihin dekkareiden päähenkilöihin, eihän ne voi olla yli-ihmisiä.
Olen juuri lukemassa tätä ja nautin! Redondo osaa kirjoittaa niin vetävää tekstiä, että on vaikea päästää kirjaa käsistä.
VastaaPoistaMinä tykkäsin siitä, että tarina ja kertoja olivat Espanjasta. Lisäksi kirjailija tuo luontoa todella hyvin esille.
PoistaTosi tuhti dekkari, mutta nopsastihan tuo tuli luettua, eikä aika tullut pitkäksi :)
Minä olen kokonaan ohittanut Rodondon. Juuri se, että dekkari tulee Espanjasta, olisi kuitenkin aika virkistävää. Aion ottaa tämän lukulistalleni! :)
VastaaPoistaHyvä juttu, että kiinnostuit Redondosta. Muista aloittaa ensimmäisestä kirjasta, sillä tämä on trilogia. Luualttari on jo toinen kirja.
PoistaMinustakin on virkistävää se, että dekkari on jostakin muualta kuin verisestä Gotlannista.
Kiitos hyvästä kirjaesittelystä Mai!
VastaaPoistaToivottavasti voin lukea lisää jatkossa; hyvää viikkoa sinulle! ♥♥
Kiitos Aili ♥♥
PoistaTämä bloggaaminen on tosi mukava harrastus, jota ilman ei voisi enää ollakaan. Tämä harrastus on kestänyt melkein neljä vuotta jo, aika on mennyt kuin siivillä.
Oikein hyvää ystävyyden viikkoa sinulle blogiystäväni ♥♥
En päässyt tarinan makuun aloitusosassa, joten jätin väliin, kun on niin valtavasti kaikkea mielenkiintoista tarjolla. Olen lukenut vain muutaman dekkarin, mutta tälle viikonlopulle olisin kaivannut vetävää dekkaria.
VastaaPoistaMitenkäs olisi tuo Good Girl tai Kenenkään ei pitänyt tietää. Noissa olisi kummassakin pohtimista, salaisuuksia, kieroilua ja ne kunnon motiivit.
Poista