Milla Keränen: Kapteeni

Pappi heitti kolmasti hiekkaa arkulle, ja minä käänsin katseeni alas kirkontörmää niin, että saatoin nähdä jokivarren. Sinne meidän olisi pitänyt laskea Anders, ei multaan. Andersin olisi pitänyt saada olla meren oma, kuten minä halusin kerran olla. Me kuuluimme merelle.

Milla Keräsen toinen romaani Kapteeni on myös historiallinen teos ja sijoittuu 1700-luvulle, puisten purjelaivojen aikakaudelle. Aikakaudelle, jolloin Suomesta lähdettiin pitkille matkoille hakemaan tavaroita, mausteita, silkkiä, kirjoja ja alkoholituotteita, ylipäätään tavaroita, joita ei Suomessa valmistettu. Osa purjehti itämerellä, mutta osa lähti kauemmas Espanjaan ja osa jatkoi matkaa jopa Intiaan. Kirjan toinen päähenkilö, Johan, matkasi Intiaan ja oli vuosikausia merimatkoillaan. Kotona häntä odotti kauppa ja kauppaa yritti pitää pystyssä hänen nuori vaimonsa Greta. Johan haki vaimonsa Tammisaaresta ja suututti samalla porvoolaiset kauppiaat, kun ei heidän tyttönsä kelvanneet vaimoksi. Yhteistyötä tehtiin naittamalla tytöt sopiville kauppakumppaneille, mutta Johan ei ymmärtänyt tekonsa seurauksia. Näistä joutui yksin vastaamaan nuori Greta, sillä kauppiaat eivät hyväksyneet häntä, ja itse kauppias seilasi pitkin valtameriä.

Greta syleili vettä ja antoi sen kietoutua joka sopukkaansa. Meri kosketteli häntä hellästi, ensin kylmin ja sitten lämpimin sormin. Greta painoi suudelmia syvälle sinivihreään viileyteen ja hänen huuliaan alkoi kuumottaa.

Johan oli merimies ja hän otti kauppiaan tyttären puolisokseen juuri sen vuoksi, että isältä perittyä kauppaa ei tarvitsisi myydä. Oli Johanilla tunteitakin Gretaa kohtaan, mutta ehkä Gretalla oli enemmän. Hän ikävöi miestään meriltä kotiin. Johan ei kuitenkaan antanut lupauksia tulostaan, mutta muutaman vuoden päästä hän oli yhtäkkiä tulossa ja hän toi mukanaan nuoren miehen. Johan ei viihtynyt kotona, vaan kulutti aikaansa Loviisassa muiden kauppiaiden ja upseerien luona juoden ja pelaten rahansa. Johan ei osannut lopettaa, vaan hän oli lopulta ennen seuraavaa merille lähtöä velkaa joka puolelle. Greta ei aavistanut mitään, mutta hän oli kyllästynyt haisevaan humalaiseen mieheensä, joka ei auttanut kaupan hoidossa. Lopulta miehet lähtivät merille ja molemmat miehet kaipasivat merillä Gretaa, mutta toinen oli valmis palaamaan Gretan luokse.

Kellari oli ainoa mitä oli jäljellä isäni kätten työstä. Kivet olivat mustuneet mutta säilyneet paikoillaan, kun kaikki muu oli romahtanut ja palanut. Raaputin kiven irti ja panin sen taskuuni. Mitään muuta ei ollut mukaan otettavissa. Jopa suolan tuoksu oli kadonnut; sen tilalla jokivarressa haisi savu.

Milla Keränen taitaa historiallisten kirjojen kirjoittamisen hienosti. Esikoisteoksessa Sisilian ruusu 

Milla Keränen kuvaili 1200-luvun Sisiliaa hyvin kauniisti. Sisilian ruusu on historiallinen rakkausromaani, josta puuttuu väkivalta, vaikka ympärillä olevissa maissa sodittiin. Pidin molemmista kirjoista, mutta Kapteenissa meri ja luonto olivat niin vahvasti läsnä, että annan plussaa luontokuvauksista. ***+++

Milla Keränen, Kapteeni

Gummerus 2016

s. 470

Milla Keränen: Sisilian ruusu

Tuijatan bloggaus