Sain Kirjojen kamarin Katjalta ihanan Sieluni hymyt - haasteen jo maaliskuussa ja anteeksi Katja, että en ole siihen aiemmin vastannut. Sinä kirjoitit niin satuttavasti postauksen alussa, että sinulla on ollut huonojen uutisten viikko. Se oli jotenkin niin surullista, että minä menin aivan lukkoon. Siitä huolimatta sinä jaksoit ajatella onnellisuutta ja kiittelit haasteen antajaa Pear Cloveria haasteesta. Kirjoitit vielä, että:
"Ilo ja toivo ovat asioita, joista minusta on tärkeää pitää
kiinni. Vaikka maailma ympärillämme on niin usein arvaamaton ja paha, siinä on
myös paljon hyvää ja kaunista ja vaalimisen arvoista. Ajattelen, että kyky
iloita ylläpitää maailman hyvää ja että toivo kantaa mukanaan myös lupausta paremmasta."
Omassa elämässäni ovat vaihdelleet sekä paha että hyvä. Olen elänyt ns. lasisen lapsuuden, josta tiedän kumpuavan halun tehdä hyvää kasvatustyötä, haluun olla lasten turvana hyvässä ja pahassa. Olen tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä lasten parissa, joiden perheissä on ollut alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Tämä on ollut minua vahvistava vapaaehtoistyö, josta olen ollut onnellinen ja ehkäpä saanut annettua myös lapsille sitä turvaa ja hippusen onnellisuutta, kun olemme tehneet kaikkea kivaa yhdessä.
Toiseksi olin kuusi vuotta erään läheisen perheen tukihenkilö, kun isä sairastui syöpään. Hoidin lapsia ja olin isän seurana. Äiti sai välillä hetken olla rauhoittumassa, jotta jaksoi arvokasta hoitotyötään ja lastenhoitoa ansiotyönsä ohessa. Isä kuoli, joten perheeseen jäi suuri suru. Vaikka aika oli raskasta, olen onnellinen siitä, että pystyin olemaan heidän apunaan.
Omat lapset ovat tuoneet paljon iloa elämääni, mutta myös huolta ja surua. Kaksoset syntyivät pieninä keskosina ja toiselle jäi syntymästä CP-vamma, joka aiheutti tietysti kaikenlaista surua, mutta myös niitä hauskoja ilonhetkiä. Kaksosten hoito on aina niin työlästä, että väkisinkin esikoinen jäi vaille tarpeellista hoivaa. Luultavasti hän kärsii edelleenkin puutetta äidin antamasta hoivasta, jota ilman jäi. Teimme kyllä yhdessä muutaman ulkomaanmatkan kahdestaan, jotta hänkin sai kokea olevansa rakastettu. Matkamuistot ovat iloisia muistoja. Muutenkin matkustelu on avartanut maailmankatsomustani ja tuonut iloa elämääni.
Onnea ja iloa elämääni ovat tuoneet oma koti, kesäpaikka saaressa, koirat ja tietysti rakas mieheni. Olen toista kertaa naimisissa, sillä nuorena (17v.) valitsin miehekseni samanlaisen miehen kuin isäni oli, eli alkoholistin. Todella pian huomasin, että tein väärin ja lapset voivat huonosti sellaisessa perheessä. Onneksi nykyinen mieheni ei juo alkoholia, josta olen suunnattoman iloinen. Meitä yhdistää samanlainen huumorintaju ja luonto, lukeminen ja matkailu.
Kiitos Katja tästä haasteesta, joka laittoi pohtimaan onnellisuuden syvintä olemusta omassa elämässäni.
Mai, olen tiennyt jo aiemmin, että elämässäsi on ollut vaikeaa, ja nyt vasta ymmärrän, kuinka vaikeaa.
VastaaPoistaMonesti juuri itse vaikeaa kokeneet haluavat auttaa muita, kuten sinäkin, ja osaavat kokea iloa, kun on taustalla sellaista, mihin verrata hyvää ja onnellista elämäntilaa.
On kunnioitettavaa, että olet tehnyt noin tärkeää vapaaehtoistyötä.
Hienoa että sinulla on nyt kaikki hyvin!
Marjatta, tämäkin hetki sisältää sekä suuren ilon että surun. Siksi minun oli vaikea vastata tähän haasteeseen. Ehkä se on niin, että elämä antaa sen minkä pystyy kestämään.
PoistaOlen aika sitkeä sissi ja olen huomannut sen, että jokainen pystyy muuttumaan ja muuttamaan tapansa, mutta siihen pitää saada jonkinlainen herätys. Pahinkin juoppo voi lopettaa juomisen ja muuttua. Ehkä luen Happotestin, joka kertoo juoposta, joka lopetti juomisen.
Kyllä elämästäni löytää monta iloista ja onnellista asiaa, kun niitä alkaa oikein listaamaan :)
Voi kuinka kauniisti kirjoitat Mai! Arki on usein niin musertavaa, että siitä on vaikea selvitä ja/tai löytää juuri niitä pieniäkin iloja & onnellisuuden aiheita. Olen siinä itse aika huono, etenkin jos en ole jonain päivänä kyennyt auttamaan ja/tai tuottamaan iloa jollekulle toiselle.
VastaaPoistaKaikkea hyvää Sinulle!
Kiitos, kaikkea hyvää on aina ilo saada. Onhan se niinkin, että arjessa ei todellakaan ole mahdollisuuksia hoitaa liian monia roolia, mutta jokainen on ansainnut hippusen onnea.
PoistaVapaaehtoistyö on ollut elämässäni ilo ja se on tuonut paljon ystäviä ja mukavaa muisteltavaa.
kaikkea hyvää myös sinulle :)
Mai, olen sanaton. Miten avoimesti ja rohkeasti tähän haasteeseen vastasitkaan. Sinussa on syvää viisautta ja sinulla on suuri, avara, lämmin sydän. Olet ihana ihminen, näin sanon vaikken sinua "oikeasti" tunnekaan.
VastaaPoistaJokainen meistä saanee elämän kolhuista ja vaikeuksista osansa, mutta aina annostelu ei taida olla kovinkaan oikeudenmukaista. Onni täällä vaihtelee, kirjoitit kommenttiin kun otit haasteen vastaan, ja niin se todella tekee. Onnen aiheesi ovat kuitenkin ihanan suuria, oman elämäsi kokoisia <3 Paljon lämmintä kevätvaloa sinulle ja kiitos kun vastasit tähän näin hienosti ja syvästi <3
Kiitos Katja <3
PoistaSinä olit muusani tälle kirjoitukselle. Tiesin heti, että nyt kirjoitan sen mitä kannan mukanani, sen mitä olen pikkutytöstä asti kantanut mukana, suuren surun. Olen monesti kirjoittanut vaikeista aiheista. Lempiaiheeni on psykologia, josta olen suorittanut aineopinnot, mutta jonka jälkeen kasvatusopinnot ja erityiskasvatus veivät mennessään. Kaikki kiinnostuksen kohteeni kumpuavat lapsuudesta. Halu auttaa tulee siitä, että minulla oli lapsuudessa hyviä aikuisia, jotka auttoivat ja kannustivat.
Sieluni hymyt-haaste oli minulle haasteellinen, ja kesti kauan ennen kuin uskalsin naputella sen, mutta kyllä sieltä ne onnen avaimet löytyivät, hymyt ja hyvät hetket, mutta ensin piti päästää irti niistä taakoista ja suruista.
Kunnioitettava postaus. Elämä kuljettaa, koettelee ja kantaa. Kysyy ja me vastaamme parhaamme mukaan. Nuo tärkeät k:t kiteytit: koti, kesäpaikka, koirat ja kanssakulkija. Vahvistavaa jatkoa iloa ja energiaa tuottavien asioiden parissa ja luja virtuaalihalaus Sinulle, Mai:)
VastaaPoistaKiitos Takkutukka :) Elämällä on tapana tuoda teen niitä hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Virtuaalihalaus on mukava saada ja lähetän sellaisen sinulle Takkutukka :)
PoistaNiinhän se on, että itse löytää tai etsii ne itseä vahvistavat ja energiaa tuottavat asiat. Kun saan käteni työnnettyä puutarhamultaan, se on siinä se minun elämäni tarkoitus, onni ja energiapommi...
Kauniisti kirjoitat, en osaa oikein muuta sanoa. Minulla taustalla myös lasinen lapsuus (molemmat vanhempani ovat alkoholisteja), mutta asia on edelleen tietyllä tapaa tabu. Halaus <3
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi, että lasinen lapsuus on tabu, josta vaietaan, koska yhteiskunta monopolisoi alkoholintuotantoa, aiheuttaa siis lasten kärsimyksiä omalta osaltaan. Alkoholista saatava raha on yhteiskunnalle tärkeämpää kuin sen aiheuttamat kärsimykset. Luen kauhulla uutisia, kun jompikumpi vanhemmista on jäänyt poliisin ratsiassa kiinni ajaessaan humalassa ja lapset ovat kyydissä. Pidin ex-miehelleni puhuttelun, kun hän haki lapset ja oli ajanut vaarallisesti ja juonut viiniä kotonaan ja toi sitten lapset takaisin humalassa ajaen autoa. Lapset kertoivat ja mielestäni lapsia pitää kuunnella ja uskoa.
PoistaPahimmalta tuntuu se, että omat lapseni ovat myös kärsineet lasisesta lapsuudesta. Oikeastaan kaksinkertaisesta, koska isovanhemmakin joivat ja lapset kokivat sen.
Halaus myös sinulle <3