Äiti leipoo hymyellen.
Kelle leivot, äiti, kellen?
Vielä kysyt – kelles muille
pienoisille piimäsuille?
Kelle leivot, äiti, kellen?
Vielä kysyt – kelles muille
pienoisille piimäsuille?
Tää on kakku pikku Annin,
tuo on Heikin, tää on Hannin.
Tämän saapi pikku Asta,
joll’ on yksi hammas vasta.
tuo on Heikin, tää on Hannin.
Tämän saapi pikku Asta,
joll’ on yksi hammas vasta.
Leivät nousee, hiipuu uuni,
miss’ on pienet piimäsuuni?
Kätken kakkuun kaipausta,
sirottelen siunausta.
miss’ on pienet piimäsuuni?
Kätken kakkuun kaipausta,
sirottelen siunausta.
Rakkautta rahdun verran –
toinen teille leipoo kerran.
Äidin kakku makeaisin,
sitä, ah, jos aina saisin.
toinen teille leipoo kerran.
Äidin kakku makeaisin,
sitä, ah, jos aina saisin.
– Immi Hellén –
Tämä runo tuo mieleeni omat runonlausuntaesitykset pienenä koululaisena. Vanhainkodin mummot saivat ihailla pikku tyttösen esitystä.
Hyvää äitienpäivää ja lämpimät muistot edesmenneille äitisukupolville <3
Immi Hellénin runot ovat koskettavia ja kauniita! Postauksesi vei rakkaisiin muistoihin esipolvien, Mummin syliin... Kollegiaaliset ja lämpimät äitienpäivätervehdykseni Sinulle Mai:)
VastaaPoistaKiitos Takkutukka <3
PoistaTämä päivä on vierähtänyt saaren rauhassa. Oli meitä kaksi äitiä siellä ja kumpikin saimme oman kakun.
Ihanaa aurinkoa, linnunlaulua, kukkapenkkien kitkemistä ja siementen kylvöä. Voiko ihanammin päivän enää viettää :)
Tämä runo tuo aina äitienpäivän mieleen, koska oma äiti lausui tätä meille ahkerasti. Ehkäpä se sana rakastan ja rakas oli vielä niin uutta, kun minä olin lapsi.
Hyvää äitienpävää Takkutukka <3