Erica Jong: Elä ja uneksi

Ei ihme että ilmoittelin Eroksen perään. Ilmoittelin elämän perään.

Erica Jongin Elä ja uneksi teos on kiihdyttävä ja viihdyttävä, sopiva naistenviikolle, sillä miehet ovat tässä kirjassa käyttötavaraa. Kirjan kansikuva on todella herkullinen peppuineen, tippoineen ja vikkeline siittiöineen. Kynsilakkapullonnäköinen esine on ehkä se seksilelu, arvailen vaan, joista puhutaan yksityiskohtaisesti ja ujostelematta, kuten muistakin seksielämään kuuluvista asioista. Tällä kertaa se tärkein seksielämään liittyvä asia on seksin puute. Kirjan päähenkilö Vanessa on kuusikymppinen ja hänen miehensä on kahdeksankymppinen ja seksi on loppunut parin väliltä. Vanessa päätti heti kirjan alussa hankkia nuoremman petikaverin, sillä vanheminen on niin kamalaa ja seksi saa ihon hehkumaan ja silmät säteilemään. Piti näyttää nuoremmalta, joten kasvojenkohotukseen, kiitos, kipuineen kaikkineen. Ja voi kauhia minkä näköisiä nuo omat vanhemmat ovat, noitia. Kirjaa lukiessa en tiennyt itkisinkö vai nauraisinko. Erica Jung, suorasuu herran armosta, tosin uskonasioihinkin hänellä oli mielipiteensä, laukoo kirjassaan totuuksia, ylämummoja, veivillä ja ilman.

Erektio - että me kaikki sitä tavoittelemmekin! Kulli seisoo kovana ja vahvistaa olemassaoloamme. Miehet ajattelevat näin, niin heterot kuin homotkin. Samoin naiset, ainakin kun ovat puutteessa.

Kirjan alku sai minut nauramaan monet kerrat, kun Vanessa hinkui nuoruusvuosien perään. Eihän tuo mikään ihme ollut, sillä hän oli näyttelijä ja Yhdysvalloissa näyttelijä ei saa vanheta. Onhan noita karmeita kuvia nähty julkisuuden henkilöistä, joiden kasvot näyttävät kammottavilta leikkausten ja myrkkyjen jälkeen, huulet törröttää ja silmät eivät mene kiinni. Vanessa kaipasi miesten vislauksia kun hän käveli keikuttaen melonipeppuaan. Ihana Erica Jong. Tämä kirja on uskomattoman raikas, vaikka se kertoo vanhenemisesta, sairauksista, sairaaloista, kotihoidoista, kuolemasta, perinnönjakotappeluista. Tämä on rehellisin kirja vanhenemisesta ja vanhustenhoidosta, jonka olen lukenut. Kirjassa Vanessa jopa pohti, että ihmisellä pitäisi olla oikeus valita omat vanhempansa. Isänsä hän olisi ottanut, mutta ei äitiään. No äidin kuoleman lähestyessä mieli muuttui ja ne mukavat muistot tulivat mieleen. Elä äiti kuole vielä. En halua menettää sinua. Voi sinua Vanessa.

Tärkeintä on muistaa että elämä on komedia.

Elä ja uneksi on hieno suomennos kirjan englanninkielisestä nimestä, joka on Fear of Dying. Kuolemanpelko olisi ehkä ollut liian kova nimi tälle herkulliselle, värikkäälle, hauskalle, itkettävälle, herkälle, kovalle, rehelliselle vanhenevan naisen tarinalle. Elämää ei kannata lopettaa, vaan elää niin kauan kuin henki pihisee ja muisti pelaa. Loistosuoritus Erica Jongilta.

Erica Jong, Elä ja uneksi *****
suom. Jaana Kapari-Jatta kiitokset loistavasta suomennoksesta.
S&S 2016
s. 310
Fear of Dying 2015

Osallistun kirjalla Tuijatan Naistenviikko kirjablogeissa-haasteeseen.

Kirjasta on blogattu blogistaniassa ahkerasti mm. Leena Lumi,  Ulla, Mari ja Satu