Siinä tyttö lepäsi, hiljaa ja kauniina kapealla vuoteella, kädet vatsan päällä, pitkät hiukset mustana viuhkana pään ympärillä. Kengät sängyn vieressä, yöpöydällä lasimaljakossa kuihtunut valkoinen liljakimppu.
Naistenviikon nimipäiväsankari on tänään Hanna, mutta valitsin päivän kirjailijaksi saksalaisen Nele Neuhausin, jonka jännittävä trilleri Lumikin on kuoltava on hänen kansainvälinen läpimurtoromaani. Kirja kuuluu sarjaan, joka kertoo rikoskomisario Pia Kirschhoffista ja hänen esimiehestään Oliver von Bodensteinista. Kirjan alussa kolmikymppinen Tobias pääsee vankilasta kärsittyään pitkän tuomion kahden tytön surmasta. Hänet tuomittiin aihetodisteiden perusteella, sillä tyttöjä ei ole vieläkään löydetty. Tobias ei aikonut jäädä kotikyläänsä, mutta nähtyään mihin jamaan kotitalo ja isä olivat joutuneet, hän pyörsi päätöksensä. Tobias oli jo nuorena tyttöjen suosikki, joten ei ole ihme, että ainoa ystävä, joka kävi hänen luonaan vankilassa, oli tyttö, nykyisin kaunis kuuluisa nainen.
Kirjan kuvioissa on runsaasti henkilöitä. Kyläyhteisö on pitänyt tiiviisti yhtä, ja nyt Tobiaksen saavuttua takaisin, he pitävät jälleen yhtä ja pyrkivät karkoittamaan Tobiaksen pois. Tobiaksen isän pitäisi myös häipyä maisemia pilaamasta. Aikanaan Tobiaksen jouduttua vankilaan, ihmiset sulkivat Tobiaksen vanhemmat pois piireistään. Ystävät eivät olleet enää ystäviä. Nämä entiset ystävät tekevät kaikenlaisia ikäviä juttuja, jopa väkivaltaisuuksia Tobiaksen perhettä kohtaan.
Pikkuhiljaa Tobias kotiutui ja naisethan ne olivat, jotka saivat hänet kotiutumaan. Tobiaksella on kauniit siniset silmät, joilla hän hurmasi naisia, mutta nyt ei kannattanut olla enää yhtä sinisilmäinen kuin silloin, kun häntä syytettiin kahden tytön surmasta. Kyläyhteisö oli valheiden, kieroilun, rikosten ja salaisuuksien kyllästämä paikka, jonka rikoskomisario Pia heti huomasi. Eikä aikaakaan hän oli saanut selville enemmän kuin tutkijat silloin vuosia sitten. Luurangot alkoivat kolista kaapeissa, ja omatunnot soimata. Missä tytöt olivat ja ketkä keittelivät myrkkyä Lumikin päänmenoksi? Joko oli aika totuuden tulla julki? Ja mikä rooli Tobiaksella oli tässä näytelmässä? Nele Neuhaus on kirjoittanut mukiinmenevän rikostarinan, eikä ihme, sillä hän on Saksan tämän hetken myydyin rikoskirjailija.
Seinään oli suihkutettu punaisella maalilla teksti, jota mies oli juuri maalaamassa valkoisella piiloon. SAASTAINEN MURHAAJA, seinässä luki.
Nele Neuhaus, Lumikin on kuoltava ***
suom. Veera Kaski
WSOY 2016
s. 556
Schneewittchen muss sterben 2010
Hennan bloggaus
Jonnan bloggaus
Ullan bloggaus
Katarooman bloggaus
Marja-Liisan bloggaus
Osallistun kirjalla Tuijatan Naistenviikko kirjablogeissa-haasteeseen.
Osallistun kirjalla Lukutoukan kulttuuriblogin kirjabingoon: kirjan kannessa on naisen kuva.
Saksalainen dekkari oli minulle iloinen yllätys. Haluan lukea suomeksi aiemmatkin osat. Viihdyin kirjan seurassa.
VastaaPoistaLumikin on kuoltava oli kyllä ihan sopivasti koottu rikostarina, mutta rönsyjä oli mielestäni liikaa ja sivuja. Minusta dekkarille sopiva pituus on se 300-350 sivua. En tiedä mistä tämä nykyinen suuntaus on tullut, että dekkarit ovat todella pitkiä.
PoistaKyllähän tämän seurassa viihtyi, mutta joitakin ylilyöntejä oli matkan varrella.
Olen moneen otteeseen saanut kirjan kirjastosta käsiini, mutta en ole vielä saanut aloitetuksi. Kiinnostaa, mikä Saksassa myy =D
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella, että miksi tämä dekkari myy hyvin saksassa ja on nyt se dekkari, jolla kirjailija on valtaamassa muita markkinoita. Kirjalla on hyvä nimi ja kansikuva vastaa nimeä. Lumikki on vain sellainen aihe, että se myy.
PoistaTietysti vankilasta vapautunut päähenkilö ja palaaminen kyläyhteisöön kiinnostaa ja kun ilmoitetaan, että uusi tyttö katoaa, niin siinä on lukuaihetta kerrakseen.
Voin sanoa suoraan, että kiinnostuin kirjasta nimen perusteella.
Minäkin luin tämän tällä naistenviikolla (mutta postaan myöhemmin, kun olin jo joka päivälle ajastanut muuta). Ihan kiva, mutta olen samaa mieltä kanssasi ylilyönnesitä. Uutta potkua lajiin ei se tarjonnut, vanhoilla aineksilla mentiin - mutta viihdyttävästi.
VastaaPoistaOnhan se kiva, että dekkareita suomennetaan muualtakin kuin pohjoismaista...minua kypsyttää jo Gotlannin murhat. Miksi pitää valita sama paikka, ihmettelen vaan. Åsa Larsson valitsi Pohjois-Ruotsin ja dekkarit olivat huippuhyviä.
PoistaJos justiin on hakattu henkihieveriin, niin en usko, että petihommat oikein luistavat, mutta kirjojen ihmiset ovat huippukestäviä. Tätä olen ihmetellyt monessa kirjassa, että ei nyt tarvitse tehdä ihan terminaattoreita kirjojen ihmisistä.
Olihan tämä viihdyttävä :)