Henna, 34. Anoreksia, bulimia. "Luulin, että saan oksentamalla ja itseäni rankaisemalla trauman pois mielestäni."
Elina Järvi, Tiina Hotti ja Olga Poppius ovat tehneet mielenterveysongelmien kanssa kamppaileville ihmisille ja heidän läheisilleen paljon inhimillistä tietoa sisältävän tietoteoksen Error - Mielen häiriöitä. Kuten kirjan takakannesta voi pysäyttävästi lukea mielenterveysongelmat ovat todella laaja ongelma Suomessa, ei pelkästään sairastuneille, vaan heidän läheisilleen ja koko yhteiskunnalle. Sairastunut ei kykene töihin, hän ei kykene hoitamaan lapsiaan saatikka itseään. Pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmat seuraavat seuraavaan sukupolveen ja sitä seuraavaan sukupolveen.
Jotakin pitäisi pystyä tekemään, että sairastuneet pääsevät heti hoitoon, sillä kirjan perusteella vaikeinta oli hoitoon pääsy, eri hoidoilla pallottelu ja terapian puute. Suomalainen terveydenhoitokulttuuri on niin byrokratisoitunut, että sairastuneiden hoitoon pääsy kestää luvattoman pitkän aikaa, useamman kuukauden ja hoitotulokset ovat silloin paljon huonommat. Erilaisille lähihoitotavoille, jolloin sairastunut pääsee heti hoitoon ja terapiaan, kun hän sitä tarvitsee, olisi tarvetta ja kokeilujen mukaan se on jopa nopeuttanut paranemista ja sairauksien hoitokuluja, jotka on voitu siirtää avopalveluihin.
Marko, 43. Keskivaikea masennus. "Joka päivä pitää löytää syy olla olemassa."
Kirja suorastaan hengästyttää. Kun luin viidentoista sairastuneen elämästä mielenterveyspotilaana, tuntui, että ympärillä on valtavan paljon sairaita ihmisiä, joiden on pärjättävä, jaksettava, elettävä vaikeiden ongelmiensa ja traumojensa kanssa, oltava hoitojen koekaniineina, kunnes oikeat lääkitykset löytyvät, kunnes ehkä saa terapiaa kuukausien lääkitysten jälkeen. Kunnes ei enää jaksa nousta sängystä, ei jaksa, ei jaksa, on masentunut. Toisaalta eri sairauden kourissa, sillä mielenterveyssairauksia on lukemattomia, toimiikin manian vallassa, lainaa rahaa ja ostaa kaikkea mahdollista, on estoton seksuaalisesti, varomaton, päätön, bipolaarinen oireyhtymä. Tai sitten aistiharhat vievät voiton, tai eri äänet, hahmot, skitsofrenia. Näistä ja muista sairauksista voit lukea enemmän kirjan lopussa.
Marko, 36. Tyypin I kaksisuuntainen mielialahäiriö, pakko-oireinen häiriö. "Mulle kokeiltiin monenlaisia lääkkeitä ruuttalla suusta alas-tyyppisesti."
Elina Järvi kirjoittaa kirjan esipuheessa, että mielenterveysongelmat voivat koskettaa meistä jokaista, milloin tahansa. Hänen mielestään näiden viidentoista ihmisen elämäntarinat voivat olla kenen tahansa meistä tarinoita, joten ne ovat siten arvokkaita ja ne ansaitsevat tulla luetuiksi. Heidän ongelmiinsa liittyy oman mielen haasteita, erilaisia diagnooseja, sitä yhteiskunnan asettamaa byrokratiaa, joka aiheuttaa kenelle tahansa taistelua, ja sitten sitä arkea ja perheen kanssa elämistä sairastuneena. Kuolema liikkuu lähellä ja kuoleman ja elämän valtataistelu on sairastuneen mielessä. Kirjan henkilöt kertoivat sairastumiseen johtavista syistä ja oireista sekä hoidoista. Lämmin kiitos kaikille kirjan henkilöille, jotka kertoivat meille lukijoille oman tarinansa, olette ihania. Toivon teille tähtisadetta ja kaikkea hyvää.
Sitten tajusin, että olen suljetulla osastolla.
Elina Järvi, Tiina Hotti, Olga Poppius: Error - Mielen häiriöitä *****
kuvat: Olga Poppius ja Pasi Murto
LIKE 2016
s. 245
Osallistun kirjalla Tuijatan Naistenviikko kirjablogeissa-haasteeseen.
Marjatan bloggaus
Ninan bloggaus
Hannan bloggaus
Satun bloggaus
Toivoisin, että mahdollisimman moni lukisi tämän kirjan, tai edes muutaman ihmisen tarinan. Eritoten jos on ennakkoluuloja mielenterveysongelmia sairastavia kohtaan.
VastaaPoistaMinäkin toisvon sitä samaa, että ennakkoluulot häviäisivät. Raskauden jälkeinen masennus on ehkä sellainen joka ymmärretään, mutta entä sitten pakko-oireet tai tunne-elämän häiriöt tai epävakaa persoonallisuushäiriö, ahdistus, paniikkihäiriö. Meidän lähipiiriin ja työkavereihin, sukulaisiin, lapsiin, aviopuolisoihin, vanhempiin kehen tahansa milloin tahansa voi liittyä mielenterveysongelmat. Jos itse sairastaisin, niin toivoisin että en olisi kummajainen, jonka kanssa ei voisi enää olla kuin ennen...ystävät kaikkoaisivat...se olisi kamalaa.
PoistaHyvä kirjoitus, Mai!
VastaaPoistaTämä kirja on tärkeä juuri siinä, että se vie pois mielen häiriöiden tabuluonnetta ja näyttää, miten ne ovat arjessa. Jollakin on enteileviä oireita, joku sairastaa ja joku on toipumisvaiheessa terveiden keskuudessa.
Kiitos linkittämisestä.
Kiitos Marjatta <3
PoistaMinusta nämä kirjan ihmiset olivat hirmu rohkeita tullessaan esille tarinoidensa kanssa ja vieläpä kuvien kanssa. Lukijat näkevät, että ei sairautta välttämättä näytetä ulospäin. Raskausmasennuksesta kärsivä äiti opiskeli ja hoiti kaksosia, mutta tarvitsi lääkityksen ja terapiaa. Kun hän lopulta kertoi somessa ystävilleen, he eivät meinanneet uskoa, koska tietysti mielenterveyssairauksia kohtaan on ennakkoluuloja. Tämä kirja avaa niitä ennakkoluuloja. Onneksi on rohkeita ihmisiä olemassa <3
Minun piti tätä kommentoida jo aiemmin, mutta unohdin. Ehdottomasti tämä on pakko lukea. Minulla on käynyt siinä mielessä tuuri, että olen saanut hoitoa. Toisaalta ehkä se johtuikin siitä, että olin jo niin sairas, ettei hoitoa voinut lykätä. Moni saa varmaan jossain vaiheessa apua, mutta valitettavasti sitä saa odotella. Byrokratia tuli kyllä silloin tutuksi ja sitä tosiaan oli!
VastaaPoistaSinunkin tapauksessa lähihoito olisi ollut parasta. Nyt on paha olla, vaikeaa, ahdistaa tai jotain muuta, terkkarin ovesta sisälle ja heti pääsee hoitajalle, joka ohjaa välittömästi eteenpäin, terapia ja lääkitys alkavat heti eikä kuukausien päästä. Minä inhoan tuota hoitotakuuta. Siitä on tullut sellainen mörkö, että ei ainakaan ennen kuutta kuukautta tehdä mitään. Omalla kohdallani solisluu meni poikki samalla kun värttinäluu. Värttinäluu kipsattiin, ei muuta hoitoa, mutta kun valitin että käsi ei parane pääsin rtg-jonoon ja kuva otettiin kuuden kuukauden päästä tapahtuneesta. Mitäs sitten ei mitään.
PoistaKunnallisille hammaslääkäreille en ole koskaan yrittänytkään, vaan menen aina yksityiselle.
Kurja juttu, että olet sairastanut. Kirjasta kävi ilmi, että lääkityksen syömistä seurataan verikokeilla ja terapiaan ei pääse, jos on lopettanut lääkityksen. Mitä järkeä on terapiasta, kun pää on täynnä lääkkeitä ja tunteet on turrutettu. Terapiat myös lakkasivat helposti muutenkin ja terapeutit vaihtuivat tiheään. Ainahan se pitäisi syntyä luottamus terapiasuhteessa, ennen kuin pystyy avautumaan.
Eräs ystävättäreni sairasti kaksisuuntaista ja kerrankin hän tuli mun luokse ja sanoi, että hänellä oli kaksi vaihtoehtoa, joko sairaalaan suljetulle tai minun luokse puhumaan. Onneksi pystyin auttamaan kuuntelemalla ja onneksi olin luottamuksen arvoinen.
Kiitos Elegia avautumisesta.
PoistaSuosittelen lukemaan tämän kirjan, sillä sieltä nousi todella paljon sellaisia asioita, jotka voivat muistissani muuttua, kun kirja ei ole matkassa täällä saaressa.