Peli kulkee näin:
Uros nojaa Jussan Tuvan baaritiskiin ja valitsee katseellaan tanssilattialta naaraan. Naaras palauttaa katseen. Uros nyökkää kevyesti. Silloin naaras saapuu miehen puheille. Mutta uros vain kuuntelee. Näin on katsottu hyväksi. Naista iskiessään saamelaisen miehen ei tarvitse - suoraan sanottuna ei kannata - aukaista suutaan. Varsinkin kun vastapuolena on suomalainen nainen. Riittää, kun poseeraan tunturin villimiehenä ja isken silmästä Pohjantähden pilkettä.
Helsingin Sanomien toimittajan Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää kirjan kansikuvassa on kaksi kuksaa ja niiden korvat yhdessä. Siitä voi kuvitella jo, että kirja kertoo Lapista ja pariskunnasta. Kirjan pääpari on saamelainen Asla ja Helsingistä kotoisin oleva Katja. Katja muutti Muonioon, kun sai kunnanjohtajan pestin Aslan kotikunnasta, ja pari on jo ehtinyt lyhyen tuttavuutensa aikana naimisiin. Katja on oikein kaunis nainen, mutta ei sitä voi ääneen sanoa, ei myöskään, että rakastaa. Aslan suusta tulee lähinnä jotain joka kuulostaa yhymh. Kyllä hän muuten juttelee ja hoitaa bisnesasiat kielellä kuin kielellä, mutta jostakin syystä rakkaus ja hellyys on vaikea näyttää Katjalle. Katja puhuu Aslankin edestä ja monen muun. Hän on tottunut hoitamaan asioita ja ahkeroimaan aamusta iltaan, mutta nyt kaamos ja kuntaliitosasiat ovat vieneet voimat. Pahimpana vastustajana kuntaliitosjutussa toimii Aslan isä Piera, joka kieroilee minkä kerkiää, kirjoittaa puuta heinää sanomalehtiin ja pitää blogia.
Pieran hupina on lantalaisminiän haukkuminen, riuku mikä riuku. Pieralla on muitakin paheita, joita hänen vaimonsa Liisá Mimmi on joutunut kestämään koko avioliiton ajan. Kaiken lisäksi Piera rakastaa hevi-musiikkia, joka soi täysillä aina, kun Piera on kotona. Välillä Liisá Mimmi joutuu käyttämään värivoidetta. Pikkuhiljaa Katja havaitsee, että Muoniossa useampi nainen käyttää värivoidetta runsaasti. Tähän ongelmaan Katja hankkii parisuhdeterapeutin suoraan Helsingistä. En halua spoilata enempää kirjan mustan huumorin sävyttämiä juonenkäänteitä, jossa jopa murhapoltto on yksi pahimmista juonista. Kiinnostuneille voin kertoa, että kannattaa katsoa hempeitä romanttisia elokuvia, eritoten miesten, elokuvia, joista voi löytyä kipinää parisuhteisiin, ainakin oikeita lauseita.
Katja Karhuvuoma avasi grillikodan oven. Se oli sininen. Asla oli maalannut oven ja perustellut värivalintaa henkilökohtaisilla syillä. Kenties hänkin äityisi puheliaaksi sinisen oven takana, kuten Hugh Grant. Katja ei vastustellut. Jos se maalia vaatii, sivelkööt pihakoivutkin!
Mikko-Pekka Heikkinen, Jääräpää ***
Johnny Kniga Bon-pokkari 2015
s. 301+lopussa 10 s. kirjasta Poromafia
1. painos 2014
Mikko-Pekka Heikkisen teokset:
Terveiset Kutturasta 2012
Nuorgamin Alkon tuho - ja muutama erätarina 2010
Poromafia 2016 (elokuu)
Kirsin bloggaus
Mikon bloggaus
Ilonan bloggaus
Osallistun kirjalla Suketuksen Kansojen juurella-lukuhaasteeseen.
Saamelaiset ovat alkuperäiskansoja ja tässä kirjassa on saamelaisia ja puhutaan saamenkieltä.
Hih, onpas mainion kuuloinen kirja. :) Jollei Alasalmen Joenjoen laulu innosta minua, kokeilen tätä.
VastaaPoistaSanopas muuta, tämä oli mainio. Tietysti tästä löytyy asiaakin, kuntaliitosjutut ym., mutta se parisuhteen hoito nousi kyllä minun mielestä pääasiaksi. Tykkäsin. Ei haitannut yhtään, että kirjassa oli kaamosaika.
PoistaNiinhän se kuulemma on että naiset haluavat sanoja, mutta miehet usein ilmaisevat rakkauttaan ja arvostustaan teoilla. Jos nainen älyää miehen rakkaudenosoitukset, ja ymmärtää niistä antaa kehuja, kommunikaatio paranee huomattavasti :) Aikamoisen jännä perusasetelma juonessa tuo että saamelainen ja hesalainen kohtaavat. Mukava kirjoitustyyli, näennäisen yksinkertainen, mutta rivien väleistä kuultaa nyansseja ja huumoria.
VastaaPoistaKiitos Rita :)
PoistaKirja oli sen verran huumoripitoinen, että voin tunnustaaa nauraneeni muutaman kerran.
Nainen ja mies, siinäpä yhtälö, ja yhtälön pitäisi myös toimia hyvin yhteen :)
Voin omasta puolestani sanoa, että kaipuu pohjoiseen on ihan mahdoton. Kirjan Katja kaipasi Helsinkiin.