Heidi Köngäs: Dora, Dora

Hajut ovat vaikeampia kuin luvut. Ne jäävät sieraimiin, eivätkä lähde pois. Niitä ei voi katsoa viistoon. Ajatus teurastuspaikasta nostaa heti kuvotuksen tunteen. Onneksi kova pakkanen tappaa kaikki bakteerit, peittää höyryt ja löyhkät, jäädyttää ne alleen. Lumi ei haise.

Suomen Lapissa oli toisen maailmansodan aikaan kaksisataatuhatta alppijääkäriä. Kuka hallitsi alueella oli selvää kaikille, mutta sitä ei silti kutsuttu miehitykseksi. Suomalaiset olivat kaikessa saksalaisten hallinnan alaisia ja myötäilivät heitä. Jäämeren rannalla oleva nikkelikaivos oli arvokas raaka-ainevarasto saksalaisten sodankäynnille ja kaivamista varten kuljetettiin  tuhansittain vankeja kaivamaan nikkeliä melkein paljain käsin. Vankien olosuhteet olivat hirveitä. Osa oli talvipakkasissa jopa ilman kenkiä. Jos joku kuoli tai hakattiin kuoliaaksi, ei sitä surtu. Vangit eivät kuuluneet enää ihmisiin, niitä sai kohdella miten sattuu. Lapissa oli kymmeniä saksalaisten työ- ja keskitysleirejä. Heidi Könkään finlandiaehdokkaana ollut Dora, Dora tuo sota-ajan kauhut lukijan silmille ja ajatuksiin, ahdistuksen rintaan ja kurkkuun. Kirja rikkoo rohkeasti nykyihmisten tabuja siitä mitä jopa romantisoitu toinen maailmansota oli. Sota lukitsi sotilaiden suut, mutta uskon, että siitä oli myös määräys, sotasalaisuudet olivat kiellettyjä puheenaiheita.

Natsit olivat kauhuolentoja, mutta uskoivat olevansa arjalaisia, maailman parasta kansaa. Saksalaissotilaat ihastuivat suomalaisiin naisiin, mutta naimisiinmeno oli kiellettyä, koska suomalaiset eivät olleet tarpeeksi hyviä. Ruotsalaiset ja norjalaiset olivat tarpeeksi arjalaisia. Myös saksalaisnaisten ja suomalaismiesten välille syntyi sodan kiihkossa rakkaussuhteita, josta kirjassa saamme lukea otteita. Dora, Dora on seksuaalisesti virittynyt kirja, siitä löytyy sekä bi-, homo-, että heteroseksuaalisuutta ja seksillä alistamista, raiskauksia ym. Kirjan päähenkilö Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer rakastaa Hitleriä, mutta on nyt pakomatkalla Jäämeren rannalle, sillä Fürer on suuttunut hänelle. Heillä on erikoinen suhde keskenään, jossa Speer on ollut ihailun kohteena ja Fürer on asettunut hänen ihailijakseen. Nyt tilanne on muuttunut uhkaavaksi.

Olen aina tiennyt, että kylmyys on yksi rakkauden muoto. Viileydeksi naamioitu tunne on polttavaa, sisältä polttavaa, se on puhdasta tulta, valkoista liekkiä, palaa kuin salpietari, kuin magnesium. Kuin se.

Matkaseurue on erikoinen: Speer ajaa ensimmäistä autoa ja hänen kyydissään on pitkäaikainen sihteeri Annemarie. Annemarie kaipaa lähisukuaan ja miestään, joka sai siirron itä-rintamalle melkein heti, kun he menivät naimisiin. Annemarie pelkää, että Speer on siirron takana. Annemarien on oltava vain hänen vallassaan ja palveltava vain häntä. Annemarie pelkää Speeriä ja hänen oikkujaan, mutta ihailee samalla hänen aikaansaannoksiaan, jotka meidän aikana näyttävät todella julmilta. Myös matkalla Annemarie joutuu Speerin julmuuden kohteeksi.

Matkaseurueessa on kolme autoa ja viimeisessä on kaksi artistia, joiden on tarkoitus viihdyttää saksalaisia sotilaita. Kylmyys palelluttaa molempia artisteja ja pelko siitä, että ei onnistu tehtävässään. Epäonnistuminen voi tietää vankilaa tai jopa hengenlähtöä. Yksi matkaseurueen jäsenistä on suomalainen tulkki, joka rakastuu välittömästi kauniiseen Annemarieen.

Mitä minä tein? Olen ollut niin vailla kaikkea, pitkään horteessa, etten voinut muuta. Tajuan sen, ja myös sen, etten pelkää mitään enkä ketään.

Matka jäätävän pakkasen ja valkoisen lumen keskellä on erikoinen. Lukijalle voi tulla yllätyksenä mitä kirjan nimi Dora, Dora tarkoittaa. Se on kaunis naisen nimi, mutta kirjassa sillä on toisenlainen tarkoitus. Näiden ihmisten yhdessäolo ja ajan ja paikan jakaminen on kirjan punainen lanka, jota Speer hallitsee, sillä vielä hänellä on valta kaikkeen. Varusteluministeri Speer oli todellinen henkilö, joka eli vuosina 1905-1981. Hän vieraili Suomessa 1943-44 vuodenvaihteessa ja kävi Petsamossa nikkelikaivoksella. Speer on kirjoittanut useita omaelämäkerrallisia teoksia toisen maailmansodan ajasta. Heidi Köngäs on kirjoittanut loistavan fiktiivisen kirjan tästä Speerin vierailusta, jossa ihmisten pelko natsijohtaja Speeriä kohtaan on käsinkosketeltava. Ainoa, josta en pitänyt, oli tulkin murre, sillä hän oli kotoisin Raahesta, jonne liittyy vahva murre, joka on itselleni tuttua. Jos kirjoittaa murretta, sen pitäisi edes hiukankin muistuttaa paikkakunnan oikeaa murretta, tässä kirjassa se ei toteutunut. Muuten suosittelen kirjoittamaan kirjakieltä. Olen Köngäksen kirjojen ihailija ja minua viehättävät nämä historialliset teokset, joissa on käytetty henkilöitä, jotka ovat aidosti eläneet tuolla aikakaudella.

Ajatus siitä, että eromme olisi lopullinen, on sietämätön. Tapan hänet ennemmin kuin annan mennä. Nämä kaksi voimakasta tunnetta, halu olla hänen lähellään ja halu tappaa hänet, saostuvat kahden metallin olomuotoa muuttavaksi massaksi.

Heidi Köngäs, Dora, Dora *****
Otava 2012  toinen painos
s. 333

Heidi Köngäs: Hertta
Heidi Köngäs: Jokin sinusta

Hyisellä Lapin-matkalla ovat olleet mukana mm. Elina, Sari, Leena Lumi, Hanna, Katja, Annika, Riitta, Morre, Jonna, Susa, Anni, Tuulia, Nanna, Arja, Alma Kalmak ja Maria