Mitä lienee
siitä viis,
kunhan uskot
unelmiis.
Lauri Viita
Lauri Arvi Viita (1916-1965) on tullut tunnetuksi sekä elämänkuvioidensa että kirjojensa ansiosta. Hänestä on tehty mm. näytelmä ja elokuva Putoavia enkeleitä, joka kuvasi hänen avioliittoaan kirjailija Aila Meriluodon kanssa. Lauri Viita oli naimisissa kolme kertaa ja hänellä oli seitsemän lasta.
Esikoisteos (runoteos) Betonimylläri ilmestyi 1947. Kukunor ilmestyi 1949 (runoteos). Ensimmäinen romaani Moreeni ilmestyi 1950. Käppyräinen 1954 oli jälleen runoteos. Vuonna 1961 ilmestyi runo- ja proosateos Suutarikin, suuri mies. Toinen romaani Entäs sitten, Leevi 1965 oli trilogian ensimmäinen osa, mutta Lauri Viita kuoli 49-vuotiaana autokolarissa kirjan ilmestymisvuonna.
Iso mies tuli pieneen kylään: Lauri Viita tuli maailmaan, teknistyvään
ja saastuvaan ja ahtaan ennakkoluuloiseen; hän ei ollut kirjailija vaan
luonnonmullistus. Jopa sellainen suurromaani kuin Moreeni tuntuu
syntyneen pärskeenä keskeltä valtavaa henkistä kuohumistilaa. Viita oli
ennen kaikkea ääneen ajattelija, verbaalinen nero.
Aila Meriluoto
Lauri Viita työskenteli kirvesmiehenä kuten isänsä, mutta jäi ensimmäisen runokokoelman ilmestymisen jälkeen vapaaksi kirjailijaksi. Työmiehen muuttuminen kirjailijaksi vaati veronsa, kirjailija eli vahvasti ja voimakkaasti, rosoisesti ja jopa railakkaasti. Hänen mielenterveytensä ei kestänyt ja hän vietti pitkiä aikoja hoitolaitoksissa. Diagnoosin hän sai jo 40-luvulla, skitsofrenia. Diagnoosista on kiistelty jälkikäteen, mutta sodanjälkeisenä aikana ei vielä mielenterveysasiat olleet parhaimmalla mahdollisella tolalla. Lauri Viita osallistui maanpuolustukseen rintamalla vuosina 1939-44.
Lauri Viita oli oppositiossa kaikkea vastaan, lopulta kai eniten
itseään. Hänen sairautensakin oli persoonallisuuden toteuttamista, ikään
kuin draamallista symbolitoimintaa, viimeisten aikojen sisäistä
kivettymistä myöten.
Aila MeriluotoLauri Viidan runosikermästä 8. runo (1965) :
Onni
Sain sen, mitä halusin, rakkauden,
ja sentään: olenko onnellinen?
Mitä odottelen?
Joka kerta, kun oveeni koputetaan,
on mieleni riemua tulvillaan.
Mitä odotankaan.
Lauri Viita muualla kirjallisuudessa:
Marjukka Kaasalainen: Lauri Viita runoilijana (1964).
Sakari Katajamäki: Kukunor: Uni ja nonsensekirjallisuuden traditio Lauri Viidan runoelmassa. Väitöskirja Helsingin yliopisto. Helsinki: Ntamo, 2016.
Yrjö Varpio: Lauri Viita – Kirjailija ja hänen maailmansa. Helsinki: WSOY, 1973
Raimo K. R. Salokangas: Kirjailijan kieli ja mieli: Lauri Viidan elämä sairauden valossa. Helsinki: Psychiatria Fennica, 2012.
Aila Meriluoto: Lauri Viita, Legenda jo eläessään. Wsoy 1974
Joskus aina mietin että herkästi tehtiin noita diagnooseja ennen vanhnaan,ennen nykytekniikkaa. Ehkä luova ihminen on vain hiukan sekopää ja saakin olla, sillä totuushan on että sieltä mielen syövereistä ne isoimmat kuuluisuudet syntyvät joka taiteessa. Mutta onko se aina sairautta, en usko. Hyviä runoja hänellä ainakin on.
VastaaPoistaLuin tänä vuonna Riitta Jalosen kirjoittaman teoksen Kirkkaus, joka kertoi Uusi-Seelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta. Frame suljettiin hoitolaitokseen ja hän sai yli 200 sähköshokkihoitoa ja hänelle suunniteltiin lobotomiaa, mutta se peruttiin, sillä hänen esikoiskirjansa julkaistiin.
PoistaHelsingissä on tällä hetkellä Yayoi Kusaman näyttely ja hän asuu ja työskentelee hoitolaitoksessa.
Ei tietysti kaikki taiteilijat tarvitse mielenterveyshoitoa, mutta Lauri Viita oli yksi heistä, joka tarvitsi.
Olen samaa mieltä hänen runoistaan. Ne ovat todella hyviä.
Mai, yllättävän moni tateilija on tarvinnut hoitoa. Koska olen kirjallisuuden lisäksi kiinnostunut myös kuvataiteista, olen saanut huomata, miten ihan syyttäkin on taiteilijoita laitettu mielisairaaloihin. Tätä tapahtui etenkin, jos nainen uhmasi miestä joko taidoillaan ja/tai muuten. Taidoillaan Rodinia uhmasi hänen rakastajattarensa ja oppilaansa Camille Claudel, joka suljettii loppuiäksi mielisairaalaan. Tarinasta kertoo kiinnostava teos Anne Delbéen teos Camille Claudel Kuvanveistäjän elämä. L. Onerva taas joutui miehensä säveltäjä Madetojan toimesta mielisairaalaan heti Leinon, Onervan rakastajan kuoltua ja joutui olemaan siellä aina Madetojaan kuolemaan, jonka jälkeen koki 'ihmeparantumisen'.
PoistaJalosen Kirkkaus on niin kiinnostava, että nyt täytyy saada siitä käsiin Janet Framesta kertova elokuva.
Elaine Aronin kirjassa on paljon kerrottu siitä, miten erityisherkät ovat luovempia kuin muut, mutta tietysti näin myös alttiita elämän kovuudella ja paineille vähemmän heitä ymmärtävien ei-herkkien ehdoilla kulkevassa maailmassa.
Ester, ei aina sairautta ollenkaan, vain erilaista kuin valtavirran elämä.
Kiitos Leena <3
PoistaOlemme jälleen Kirkkauden äärellä, puhumassa Janet Framesta ja hänen elämästään mielenterveyspotilaana. Luova ihminen, jota pidettiin omituisena varmaan erilaisuutensa vuoksi. Halauaisin nähdä kyseisen elokuvan. Mutta myös Viidan elämä on aina kiinnostanut minua. Hänen runonsa soljuvat hienosti ja antavat ajatuksille siivet.
Tuo miesten ylivalta on ollut uskomatonta ja sehän jatkuu useammassa maassa edelleen. Joissakin maissa näyttää siltä, että palataan ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin tasa-arvossa mm. Turkissa.
Viidan elämä oli rankkaa mielen terveyden heitellessä. Ihmeellistä, että Aila Meriluoto selvisi ajasta hänen kanssaan niin hyvin. Psyykeltään vakaa kestää.
VastaaPoistaSekä Viitaa että Janet Framea lukiessani olen ajatellut, mitä he olisivatkaan kirjoittaneet, elleivät olisi olleet välillä niin sairaita. Samoin Pentti Saarikoski.
Mielenterveys on todella arvokas jokaisen hyvinvoinnin kannalta. Juha Hurme on kirjoittanut omasta sairaudestaan Hullu teoksessa. Johanna Vanhatalo omasta sairaudestaan Keskivaikeassa masennuksessa.
PoistaOlen seurannut läheltä ystäväni sairautta ja hän ei kyllä kyennyt mihinkään ja menetti jopa muistinsa sähköshokkihoitojen aikana. Ihme, että Janet Frame pysyi hengissä ja varmaan Viitakin sai sähköshokkihoitoja sairaalassa.
Aina tulee mokailtua!!! Sori Pauliina, kun tuli vahingossa nimeksesi Johanna ja kirjan nimikin meni väärin. Keskivaikean vuoden on siis kirjoittanut Pauliina Vanhatalo.
Poistahttp://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2016/04/keskivaikea-vuosi.html