Ensimmäiseen hengenvetoon, syntysijoille, ponnista pois, alkuräjähdykseen, Jumalan kämmenelle, Allahin ituun! Sinne asti meidän piti mennä. Lähiökoulun perjantain viimeiselle tunnille. Sinne missä pulpettiin on kaiverrettu kirkkovene ja rauhanmerkki. Missä vapaus on vaivaisen vartin päässä ja tunnelma harras ja herkkä. I take you to the candyshop, Ali hyräilee. I let you lick my lollipop, Niko jatkaa. Aamen, Siiri kommentoi jäätävästi. Tämä rukous on tosi. Ainakin tämän Ada tietää.
Nyt uidaan herkille vesille Juuli Niemen Junior-Finlandiapalkitussa Et kävele yksin nuortenkirjassa. Kirja on rakkaustarina, mutta rakkaustarinoilla on alku, keskiosa ja loppu, niin tälläkin rakkaustarinalla, jonka päähenkilöt olivat 15-vuotiaat Ada ja Egzon. Juuli Niemen mukaan pitkään kirjoitettu kirja vaati pitkät kiitokset ja hän kiitteli mm. kollegoitaan Seita Vuorista ja Vilja-Tuulia Huotarista. Vuorisen Lumi teos oli myös ehdokkaana. Lumi teoksen traagisuutta lisäsi Seita Vuorisen kuolema kesken kirjan valmistumista, jonka Vilja-Tuulia Huotarinen viimeisteli valmiiksi. Myös Lumi kertoo kahden maan nuorten tarinan. Skippasin aluksi Et kävele yksin teoksen, koska kansikuva on kuin suoraan meikkimainoksesta. Onneksi luin kirjan, sillä kirja kosketti minua yllättävällä tavalla nuorten elämän taitekohtien rankkuudella. Ei ole helppoa olla nuori nuorten maailmassa.
Lintuparvi visersi niin kovaa, ettei enää voinut tietää mitä laulua itse lauloi, mitä toinen jatkoi. Parvi sulautui yhdeksi kauniiksi kuvioksi, jonka ääriviivat särisivät siipien saumojen kohdalta. Tuntui ihanalta lentää tarkassa muodostelmassa, olla osa yhdessä tehtyä kuviota.
15-vuotiaana ei ole helppoa tutustua siihen henkilöön, johon on ihastunut, varsinkin jos ei ole aiemmin seurustellut. Onko toinen yhtä ihastunut, saako vastakaikua. Kirja antaa molemmille nuorille mahdollisuuden kertoa oman tarinansa, oman ihastumisen alkutaipaleen, tutustumisen ja seurustelun, sen, että koko ajan tekee mieli olla lähekkäin ja sen, että ajattelee koko ajan vain ihastumisen kohdetta ja haluaa jakaa pienetkin asiat vain sen toisen kanssa.
Me nojaamme aitaa vasten. Vähän takakenossa, Ada alempana, minä päällä lämmittäen häntä. Siiderikin lämmittää, se on meidän välissä ja otamme siitä aina välillä huikat. Se on kuvottavan makeaa, mansikka ja vanilja ovat pelkkää esanssia ja makeutusainetta, mutta Adan huulilta maistettuna sekin on parempaa.
Nuoret juhlivat, käyvät koulua, viettävät aikaa kavereiden kanssa ja Egzon voi viettää aikaa Adan kotona. Omaan kotiinsa Egzon ei halua Adaa viedä. Kotona on liikaa ongelmia. Juuli Niemi kuvaa uskottavasti nuorten elämää ja siihen liittyviä asioita. Ada vahvistaa Egzonin itsetuntoa ja Egzon Adan. Yhdessä he ovat enemmän, kunnes...
Kirjan loppuosa on koskettava. Kirjan loppu kruunasi tämän kauniin kirjan ja herkän, orastavan rakkauden, ensirakkauden. Kirja on ansainnut Junior-Finlandiapalkinnon. Toivotan Juuli Niemelle onnea palkinnosta ja tähtisadetta kirjailijanuralle.
Juuli Niemi, Et kävele yksin *****
Wsoy 2016
s. 359
Pidin erittäin paljon tarinasta, aiheesta ja tarinankerronnasta. Onnistunut sekoitus "runoilua" ja realismia. Kirjan loppu oli juuri sellainen kuin se pitikin olla, vaikka hetken verran mielessäni tunsin pettymystä :) Kuvaamataiteesta kertovat osiot koin isoksi plussaksi.
VastaaPoistaSivusi omaa elämääni sikäli että olen toiminut maahanmuuttajanuorten parissa ja nähnyt noita koulukuvioita ja teini-ikäisten touhuja. Kirjailija osasi hyvin todentuntuisesti kuvata heidän tuntojaan.
Oikein hyvin kerroit minunkin ajatukset kirjasta, sopivasti runoilua ja realismia. Alku oli itselläni sopeutumista nuorten maailmaan, mutta varsinkin realismi auttoi siihen. Minullekin kuvaamataito-osat olivat plussaa, koska taideaineet ovat aina kiinnostaneet.
PoistaVoin tunnustaa, että loppuosa oli niin herkkää, että itkeä tillitin. Terveisin tunteellinen lukija <3
Olen säästellyt tätä kirjaa joululomaa varten. Kiva, että tykkäsit tästä - kuulostaa tosi hyvältä. :)
VastaaPoistaKirjoitin tuossa Ritallekin, että kirjan alkuosa oli sopeutumista nuoruuteen ja nuorten kuvioihin, mutta jokainenhan sitä on ollut nuori ja toivottavasti jokainen on kokenut ihastumisia ja sen ensirakkauden.
PoistaHyvä kirja :)
Yhdyn sanoihisi, kaunis ja herkkä kirja. Tunnelma oli tärkein, ja minutkin se kyllä nappasi mukaansa. <3
VastaaPoistaKiitos Krista :)
PoistaTunnelma on tämän kirjan valttikortti ja niitä tunteitakin on monenlaisia. Uppouduin nuoruuteen ja elin ensirakkauden tunnelmia läpi, väliin hymyillen ja väliin kyynelehtien.
Minäkin olin ohittaa tämän aluksi juuri kansikuvan takia. Myös minulle siitä tuli mieleen joku muotimaailmaan sijoittuva tarina, eikä se siksi kiinnostanut. Onneksi sain teoksen kustantajalta yllärinä, joten luin sen ja ihastuin kovasti. Niemen kuvaus on koskettavaa ja aitoa. Hän puhuu (näiden) nuorten äänellä. Adan ja Egzonin ehdottomuudessa on jotain tuttua ja hellyyttävää.
VastaaPoistaYllättävä kansikuva ja rajaa varmasti poikia pois lukijoista, vaikka tämä kirja tarinaltaan ja tekstiltään olisi myös nuorille pojille sopiva. Olisin laittanut nuorten elämää paremmin kuvaavan kuvan, kuten niitä graffitteja, jotakin kumminkin rosoisempaa.
PoistaMinäkin ihastuin kirjaan ja Ada ja Egzon, ensirakkaus. Kumpikin olivat niin ehdottomia valinnoissaan.
Kirjan kansi on tosiaan melko nou nou, mutta toisaalta en kuulune varsinaiseen kohderyhmäänkään. Tosin kirjoituksesi perusteella teksti on huomattavasti syvällisempää eli kansi taitaa olla ristiriidassa sisällön kanssa.
VastaaPoistaTämä kyllä kuulostaa sellaiselta kirjalta, että jos jonkun nuortenkirjan lukisin, niin varmasti tämän. <3
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, että kirjan kansikuva rajaa heti lukijoita pois. En usko poikien tarttuvan tämännäköiseen kirjaan, vaikka tarina istuisi yhtälailla kaikille nuorille. Kirja ei ole siirappimainen, eikä Ada ole siirappimainen henkilö, puhumattakaan Egzonista, joka jo taustansa ja kotiolojensa perusteella elää rankkaa murroskautta.
PoistaKun pääsee kansikuvan ohi, niin heti helpottaa <3
Tämä voisi olla lempeää joululukemista, tosin joulu menee vanhemmilla, joten saa nähdä luenko puhelimesta e-kirjaa, vai menenkö mielummin heidän kirjakaapilleen, siellä on aarteita. ♥
VastaaPoistaNo, jokatapauksessa olen kirjaa pyöritellyt jo hetken mielessäni, mutta koska tuntuu, että jouluna kirjat kutsuvat kaapista niin paljon, niin taidan suosiolla jättää tämän ensi vuoden alkuun :) Tämän kannesta olen jo pariin otteeseen sanonutkin, ei kutsu tarttumaan. Onneksi on blogit, niin olen saanut kuulla kirjasta hyvää. Muuten en olisi suonut sille kovinkaan paljon ajatuksia.
Tiia
Ehkä kansikuva hämäsi sinut, tämä ei ole lempeää luettavaa, vaikka kertookin ensirakkaudesta, no ehkä välillä on sitäkin tunnelmaa.
PoistaSanon suoraan, että ilman palkintoa en olisi lukenut kirjaa. Sitäpaitsi kansikuva ei kuvaa edes kirjan toista päähenkilöä Adaa. Jos käyttää huulikiiltoa kirjassa, niin se laitetaan kansikuvaan.
Tämä kirja kuuluisi yläasteen lukukirjaksi, sillä siinä käsitellään niin syvällisesti nuoruutta ja kasvukipuja fyysisesti ja psyykkisesti. Nykyisin kouluissa on in ilmiöoppiminen ja tämä kirja on juuri kuin tehty nuorten elämän ilmiöistä.
Kannattaa hyödyntää ihania aarteita vanhempien kirjakaapista ♥
Yhdyn muiden kommentteihin, että kansikuva kyllä on todella epäonnistunut valinta tähän kirjaan! Kirja kun herkkä, mutta ei lempeä, raaka mutta ei julma. Ja miten se nappaa tosiaan muistelemaan sitä omaa ensirakkautta, omaa ensimmäistä seurustelukertaa ja niitä kaikkia tunteita siinä!
VastaaPoistaKerroit aika hyvin kirjan sisällön herkkä, mutta ei lempeä, raaka, mutta ei julma. Kirja on todellakin nuorten tunteiden tulkki ♥
PoistaTosi hyvät kommentit edellä, ja painavaa asiaa etenkin kansikuvasta. En ole tajunnutkaan miten tärkeä tekijä kansikuva on siinä kun valitsee lukemista itselleen. Itse en ollut oikeastaan nähnyt kantta kun kirjasta kiinnostuin. Kuuntelin kirjailijan haastattelua kustantamon julkaisutilaisuudessa ja siinä yhteydessä heräsi halu lukea tarina. Ennen kaikkea siksi että oli kyseessä suomalaisen ja maahanmuuttajan teinirakkaus. Ei niinkään se rakkaus, you understand, vaan kulttuurien kohtaaminen 🙂
VastaaPoistaOikeastaan Ergzonin vanhemmat olivat maahanmuuttajia ja hän oli asunut Suomessa koko ikänsä.Kulttuurien eroavaisuuksia ei juurikaan ollut. Ulkonäkö oli se mitä mainittiin. Uskontoa tuotiin esille, mutta se oli suomalaista uskontoa. Minusta tämän kirjan tarina oli se ensirakkaus ja kaikki siihen kuuluva.
PoistaTuosta kansikuvasta vielä, että koska kirja on nuortenkirja ja sopii kaikille nuorille, niin kansikuva on valittu tyttölukijoille.